3.10.2014

Ammattina emo

Olen "lentänyt" nyt yli 8 vuotta. Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia, tuntuu, että vastahan jännitin työhaastatteluani. Lentoemännän ammatti oli yksi lapsuuden haaveammateistani (eräässä ystäväni kirjassa kylläkin lukee haaveammatin kohdalla myös -maatalon piika- WHAT?!). Meni kuitenkin monta vuotta, ja monen muun ammatin kautta, ennenkuin ajauduin lopulta alalle. Nyt tajuan sen, kun sanotaan, että lentoemäntänä olo on elämäntapa, siitä tulee sellainen.

 Vaikka olet kuinka väsynyt, ja monet yöunet jäänyt puolitiehen, jalat huutaa hoosiannaa 12 tunnin lennon jälkeen, etkä muista enää mistä olet tulossa ja mihin menossa, saatika mikä nimesi on, ja vannot että hankit pian jonkun muun ammatin, niin huomaat kuitenkin kertaavasi niitä hyviä puolia, ja tajuavasi, että elät unelmaasi.













10 kommenttia:

  1. Minun ystävistäni 2 on lentoemoja - enkä kyllä osaa mitään muuta ammattia heille kuvitella;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se taitaa olla, että lentoemot ovat ihan tietynlaisia, ja tavallaan samanlaisia ;). Poikkeus tietysti vahvistaa säännön.

      Poista
  2. Lentoemäntä oli munkin haaveammattini, samoin kuin sairaanhoitaja. Mut kumpaakaan musta ei sit tullu. Pärjännyt olen silti. Ja ihanaa että olet unelma-ammatissasi. Airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on pääasia, että pärjää ja nauttii elämästä!
      Eihän sitäkään tiedä, milloin kyllästyn tähän jatkuvaan reissaamiseen ja pakkaamiseen...

      Poista
  3. Mitä muuta olet työksesi tehnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukion jälkeen pidin välivuosia, ja tein kaikenlaista promo- ja mallikeikkaa (hih, monta kiloa sitten). Sitten päätin mennä lukemaan matematiikkaa yliopistoon, tykkäsin matikasta ihan hirveästi, ja pääsykoekirjana oli todennäköisyyslaskenta, joka oli minun intohimolaskentaa. No, en sitten mennyt edes pääsykokeisiin, kun muutama ihminen takoi järkeä minulle, tuntien, että en ole todellakaan mikään analyyttinen enkä akateeminen ;). Sitten ajauduin töihin muutamaan vaateputiikkiin, ja olin lopulta myymäläpäällikkö, ja sitten hain lentoemännäksi. Nyt olen siis 36v, eli olin 27 kun hain. Tavallaan se oli minun lapsuuden haave, mutta taisin olla vasta tarpeeksi kypsä tuossa iässä hakemaan.

      Poista
  4. No mitäs muita ammatteja sinulla sitten onkaan ? :)

    Minusta on aina hienoa kuulla, että joku on löytänyt oman alansa. Itsestä tuntuu, etten vieläkään ole, vaikka ihan aikuinen ollenkin.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, tuosta ylhäältä voi lukea vastauksen , edellinenkin kommentoija kysyi samaa ;)

      Niin, kyllä se saattaa joskus ottaa aikansa, ennenkuin löytää sen oikean alan. Enkä minäkään ihan varma ole, että jaksanko kuinka kauan tätä jatkuvaa pakkaamista, purkamista ja väsymystä...

      Poista
  5. Jääkö kuinka moni lentoemännän ammatista eläkkeelle, vaiko onko teidän eläkeikä alhainen. Näyttää, että useimmiten lentoemännät ovat nuoria tai nuorehkoja. Onhan työ varmasti tressaavaakin valvomisineen ja reissailemisineen, mutta varmasti antoisaakin. Minun haaveammatti olisi ollut kätilö, mutta olen sairaanhoitaja. Ihan jees sekin, mutta ei se ole sitä sisar hento valkoinen haavekuvaa, kyllä se on ihan raavasta käytännön työtä ja haasteellista sellaista, sillä omaiset, sekä potilaat ovat niin tietäviä ja vaativia tänä päivänä. T: Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaanhoitajan työ on varmasti ihan älyttömän raskasta, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Ja vuorotyön väsymys painaa…
      Kyllä meillä on monta ruotsalais -kollegaa firmassa, jotka ovat jo kuusikymppisiä, ja lentävät edelleen. Kait se on 63-65 se eläkeikä, en rehellisesti sanottuna tiedä. Itse en aio ihan eläkeikään asti lentää, jotain muuta kyllä keksin vielä ennen sitä :)

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.