31.10.2015

Bond-tyttö vuodelta 1996

Löysin tällaisen rintamerkin eilen siivotessani laatikoita. Muisto liki 20 vuoden takaa, kylläpä oli hauska löytö! Ajankohtainenkin vielä.

Tampereella järjestetään valoviikkojen avaamisen aikaan Valon neito -kilpailu, ja voitin tuon kilpailun vuonna 1996. Ystäväni, joka oli kilpailussa myös mukana, löysi tänä kesänä lehtileikkeitä tuon kilpailun tiimoilta. Voi jösses, kylläpä meitä nauratti nuo haastattelujen vastaukset. Meitä haastateltiin siis Moro -lehteen kilpailun alussa, ja kyllä nuo nuoren tytön aivoitukset ovat huvittavia. Oi kuinka rakastan olla vanhempi ja viisaampi.

Mm. tällaista on tullut päästeltyä suusta : "Aikuisena Reetta haluaa lennellä suihkarilla, tietysti kapteenina. Tykkään istua koneessa, lentoemäntä on liian lälläri ammatti, haluan itse ohjata lentsikkaa". Oh Lord!!! Tykkään istua koneessa!!! Kukapa ei, ja tässä on nyt 10 vuotta oltu lälläriammatissa ja seurattu ohjaamon työskentelyä, ei se nyt ihan vain istumista ole… Eikä emon touhu lälläriä ole, kaikenlaisissa tilanteissa on saanut olla mukana, ikävissäkin. "Vapaahetket Reetta löhöilee, vaeltelee luonnossa tai säntää sukutilalle, siellä on tilaa hengittää". Heh, löhöily on edelleen mukavaa ja luontoa rakastan myös, juuri sitä tilaa ja happea. Sukutilalla ei tule enää käytyä, pitäisi kyllä. Toisaalta, lapsuuden kauniit muistot tuolta sukutilalta kantavat läpi koko elämän.







Tämä rintamerkki minulla oli Bond -bileissä. Patsastelin bileissä ja olin ylpeä rintamerkistäni.









29.10.2015

Jouluhaaveilua


Nyt eletään niitä aikoja, kun alan pikkuhiljaa haaveilla joulukoristeista, riisipuurosta kanelilla ja alan selailemaan vanhoja jouluaiheisia lehtiä. Yritän malttaa mieleni koristelun suhteen vielä marraskuun puoleenväliin, sitten alan viritellä joulukoristeita. Ei kuitenkaan mitään vihreää ja punaista, vaan hopeaa ja valkoista.












Milloin sinun jouluhaaveilu alkaa?





26.10.2015

Instagram viikko

Viikolla tuli piipahdettua työn merkeissä Kanarialla, ja viikonlopuksi matkustimme Aurinkorannikolle ystävämme yllätyssyntymäpäiville. Yllätys oli säilynyt melkein loppuun asti, mutta ei sitten ihan kuitenkaan… No, mutta hauskaa oli, se on pääasia. Kyllä vain ystävien kanssa vietetty aika on huiman hauskaa.

Tänään maanantaina kävin jättämässä hauskanpidon jälkeiset viimeisetkin tomut metsän raikkauteen, ja sen jälkeen saunoin lempeissä löylyissä. Kylläpä teki hyvää, huh, miten hyvää!




Matkalla kauppaan.




Teneriffa.




Kreikkalaista Kanarialla.




Aamuvirnistys parvekkeella.




Yksi niistä minun monista lempparituoksuistani <3




Nyt ollaankin jo Aurinkorannikolla.




Puerto Banus.




Kuvasta uupuu vielä seitsemän drinkkiä. Meitä oli mukavan iso porukka.




Breku, kun ei keretty (jaksettu) hotellin aamiaiselle.




Päästiin veneretkelle.







Picasso, Puerto Banus ja lähtöpizzat.




Tänään metsässä lenkillä.




Ja ihanat hoidot.






22.10.2015

Päivän kostyymi

Cos ei petä koskaan. Jokainen kerta, kun astun sisään Cos vaatekauppaan, niin näen jo heti ovelta monta ihanaa vaatetta. Ja varsinkin syksyisin, vaikka muutenkin syysvaatteet taitavat olla minulle juuri se mieluisin ostettava. Syysvaatteissa vain on sitä jotain, kuten syksyssä ylipäätään. Taidan olla syksyn ihmisiä vanhemmiten, tykkään kyllä lämmöstä ja auringosta, mutta sydän sykkii syksylle erityisellä tavalla.

 Tämä harmaa neule tuli ostettua viime kerralla, kun olimme ystäväni kanssa kaupunkikierroksella. Hän osti saman neuleen, meillä on täysin sama vaatemaku.




neule Cos
paitis Cos
nahkahousut By Malene Birger
kengät Diesel















19.10.2015

Kurpitsapiiraalta maistuva puuro

Uusimmassa Glorian ruoka&viini lehdessä oli aivan ihania reseptejä taas. Ihan ensimmäiseksi kokeilin kurpitsapuuroa, ai että, täydellistä! Tämän puuron oli tehnyt myös Ellen blogista Helposti onnellinen, ja hän oli myös tykännyt. Ellenin blogi on muuten tosi raikas ja kiva. Minä vähän matkin, ja laitoin reseptin myös blogiini, jos vaikka mahdollisimman moni innostuisi tästä puurosta...







Kurpitsalta maistuva puuro
(1 annos)

2 dl mantelimaitoa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kurpitsasosetta (ohje alla)
1 tl kanelia
0,5 tl jauhettua inkivääriä
0,5 dl pähkinöitä rouhittuna
1 rkl vaahterasiirappia


1. Kuumenna mantelimaito kiehuvaksi pienessä kattilassa, lisää kaurahiutaleet.
Keitä pari minuuttia välillä sekoittaen.
2. Lisää kurpitsasose ja mausteet. Jatka keittämistä vielä
muutama minuutti.
3. Rohi pähkinät ja lisää ne vaahterasiirapin kanssa puuroon.
(itse ripottelin päälle vielä vähän sormisuolaa).


Kurpitsasose

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kuori ja pilko kurpitsa
paloiksi. Paahda uunissa 20 minuuttia, tai niin kauan kun palat ovat 
pehmeitä. Jäähdytä ja soseuta sauvasekoittimella tai blenderillä.















18.10.2015

Instagram viikko

Suurin osa viikosta tuli vietettyä Tanskassa, teimme taas muutamat lennot Billundista ja asuimme viehättävässä Vejlen kaupungissa. Lennot olivat kauden loppulentoja, joten haimme viimeiset matkustajat kohteista, joka tarkoittaa taas sitä, että lennämme tyhjällä koneella hakemaan heitä. Aina yhtä hauskaa istua miehistön kesken typötyhjässä koneessa. Ja aina sama juttu, vaikka tilaa on äärettömän paljon, ja penkkirivit tyhjänä koneen päähän asti, niin istumme aina yhdessä pienessä supussa koneen etuosassa ja höpötämme koko matkan. Se, mistä olen kiitollinen, on ihanat työkaverit.

Muuten viikolla tuli ihailtua syksyn värejä ja ilman kirpeyttä. Kiva viikko!




Kuistin portailla.




Sohvaselfie.




Syksyn huurteiset lehdet.




Ystävän kanssa salaatilla Cafferino Obassa.




Breku lentokentällä.



Tanskan kieli on helpohkoa ymmärtää luettuna, mutta kuultuna täysi mysteeri…




Peiliselfie hotellihuoneessa.




Tyhjää täynnä.







Maisemaa pilvien päällä, aina yhtä rauhoittavaa.




Tästä löytyi taas kokkailtavaa vaikka kuinka.




Mun lempparituoksu lukioajoilta asti, Thierry Mugler, Angel.




Lähtöselfie.




Köpiksen lentokenttäshoppailuja.





My life <3




Koti, rakas koti ja kahvi.








16.10.2015

Talvikausi tuloillaan

Se on ihan pian taas talvikausi ja nämä kuvat sekä tunnelmat. Kesäkauden viimeiset lennot alkavat olla pulkassa ja kohta pääsee lämmittelemään luitaan kaukomaille.

Minulla alkaa kymmenes talvi lentotyössä, eikä se kaukomailla oleskelu tunnu enää niin ruusuiselta, varsinkin jos on kotihiiri, kuten minä. Hotellielämä, pakkailu, matkalaukkuelämä, jatkuva reissaaminen, aikaerorasitus, lentorasitus, monia väliin jääneitä yöunia jne. Vaakakupissa palmuja, merta ja lämpöä. Kyllä, on se ihanaa, mutta nyt on minulle alkanut jo riittämään. Työni lentokoneessa on se josta tykkään, hotellielämä ja kotoa poissaoleminen ei niinkään. Neuvottelin itselleni talveksi sopimuksen, puolet vähemmän töitä ja puolet enemmän kotia ja normaalirytmiä.

Kuinka asiat loksahtelevat, ja alanko kenties tekemään lentämisen ohella jotain muuta työtä. Se jää nähtäväksi. Vinkkejäkin otetaan vastaan, jos jollain on vaikka tiedossa jotain työtä, jota voi silloin tällöin tehdä, säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kuitenkin olo on helpottunut, päätös tehdä vähemmän lentoja talvikaudella on oikea.


















Ihanaa viikonloppua.