17.6.2016

Valkoista taloa ei ole enää, minulle.

"If you're going through hell, keep going" -Winston Churchill

Tämä lause mielessäni olen taistellut nyt puoli vuotta eteenpäin. Ei saa jäädä tuskaan virumaan, pakko vain mennä eteenpäin… Niin, aviomieheni ehdotti viime uudenvuoden aattona avioeroa. Olin shokissa, se tuli aivan puun takaa, olin TODELLISESSA shokkitilassa. No, sitten vain unohdettiin koko asia, hankittiin kaupunkiasunto Reloven luomista varten, molemmat innoissaan pienestä kakkoskodista keskustassa. Viikot kuluivat, ja tunsin mieheni katseessa jotain outoa. Se ei ollut enää sama, se oli tyhjää täynnä minua kohtaan. Töissä pakerrettiin Nooran kanssa hullun pitkiä päiviä, yöt itkin, koska olin kuin löyhässä hirressä kokoajan. Sitten mieheni ehdotti avioeroa uudestaan, tai oikeastaan hän oli sen jo päättänyt, ihan itse. Olin kyllä aavistellut asiaa.

Mitään draamaa tästä ei saa hakemallakaan, ei siis pettämistä eikä kolmatta osapuolta muutenkaan. Avaamatta kuitenkaan täällä blogissa sen enempää mieheni aivotuksia, niin jonkin sortin ahdistuneisuutta siellä on ollut, vaikkakin olen kuulemma aivan ihana nainen kaikkinensa (?). Se tässä on ollutkin niin hirveää, kun mitään konkreettista syytä ei ole, eikä minulla ollut aikomustakaan erota miehestäni koskaan. Olin ajatellut meidän viettävän vanhuudenpäiviä yhdessä, käsistä pitäen.
Puoli vuotta on siis elämäni ollut yhtä helvettiä, töissä olen koonnut itseni, ja ainoastaan muutamalla itkuromahduksella on siellä selvitty. Kotiin päästyäni olen antanut itkut tulla, on se tullut keskellä katuakin, kun olen esimerkiksi haistanut jonkun tuoksun, mistä on tullut jotain yhteistä mieleen. Se on tullut kaupan ruokaosastolla, kun mieleeni on tullut meidän yhteiset kokkailut. Se on tullut aamulla, kun olen herännyt, ja tajunnut ettei se ollutkaan painajaista, vaan totta. Olen nukkunut muutenkin minimaalisen vähän, ihmettelen kuinka olen vielä hengissä.

Parempia päiviä on ollut nyt enemmän ja enemmän, ystävät ovat tukeneet alusta asti, ja Relove projekti on pitänyt elämän menossa väkevästi kiinni, hyvässä ja pahassakin, koska työpäivät venyivät projektissa ja liikkeen alussa pitäen hyvin pitkiksi ja yöt olivat mitä olivat. -Sisukas, pirun vahva, uskomaton nainen-, näin minua on kuvaillut ystäväni. Moni ei voi käsittää, miten olen tämän paskan läpi kahlannut. Minä käsitän, ei ole vaihtoehtoa, eteenpäin on vain mentävä, ja surtava ja itkettävä niin paljon kun sielu sietää, ja se sietää kuulkaas paljon.

En koe häpeää erosta, enemmän surua ja tuskaa, ja sitäkin pikkuhiljaa vähemmän. En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka miettivät, mitä muut ajattelevat, ero tuli, joten näillä mennään. Ymmärrän, että jotkut yrittävät lohduttaa sanoessaan "jonain päivänä tajuat, että tällä on joku tarkoitus". Sitä en kyllä usko, miksi kaikella pitää aina olla joku tarkoitus, eiköhän se vain ole niin, että elämä on välillä aika paskaa. Ei siihen sen suurempia ja ylevämpiä tarkoituksia tarvita. Ja sen kun tiedostaa, niin hengittäminen on vähän helpompaa.







<3









126 kommenttia:

  1. Voi Reetta ♥♥♥ Haleja!!!

    VastaaPoista
  2. Hei Muru. Olet sinä urhea nainen, mutta myös niin realisti ja se auttaa sinua tässäkin vaikeassa elämäntilanteessa. Lähetän sinulle sylintäydeltä voimahaleja. T. Airi

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä ihan hurjasti!!!! Onneksi on Relove <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on kyllä onni, että on Relove ja Noora <3

      Poista
  4. Voimia! <3 <3 Olet vahva nainen, mutta välillä saa olla myös heikko ja antaa itkun tulla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jemina.
      Olen onneksi kova itkemään, niin ilosta kuin surustakin.

      Poista
  5. No voi paska, en muutakaan osaa sanoa. Ja oon niin samaa mieltä tuosta kaiken tarkoituksesta - itseäni tuo ajatus ei nimittäin lohduta yhtään, vaikka moni kokeekin lohdulliseksi ajatella noin. Omasta mielestäni on olemassa hyvää tai huonoa säkää ja that´s it. Voimahalaus ja aurinkoisia kesäpäiviä - ja toivottavasti jossain vaiheessa pitkiä, hyvin nukuttuja yöunia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja, "voi paska" sopii tähän ihan hyvin ;)

      Kyllä tässä on jo onneksi nukuttuja öitä takana, ihan jo siksikin, että olen ollut niin pirun väsynyt.

      Poista
  6. Tsemppiä sinulle, tuollaisen ylipääsemiseen tarvitaan aikaa, ja silloin on hyvä antaa niiden kyyneltenkin tulla. Olen itsekin kokenut vastaavaa,eikä se ole helppoa. Joten paljon tsemppejä sinulle, ka onnea kaikkeen tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael, onneksi olen aina ollut itkijänaisia, ilossa ja surussa.
      Kiitos <3

      Poista
  7. Jaksamista! Todella ikävä tilanne, etenkin kun eroon ei ole mitään isompaa syytä. Jos itselleni kävisi samoin, niin aivan varmasti olisi tuskallista. Mutta kyllä suru pikkuhiljaa alkaa helpottaa ja elämä voittaa. Onneksi sinulla on paljon ystäviä tukenasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos
      Aika parantaa, niin se on. Tuska on vain käytävä läpi..

      Poista
  8. Täällä myös blogisi seuraaja joka elää helvettiä. Yöt itkee, päivät hymyilee. Ehkä jonain päivänä aika on tehnyt tehtävänsä ja huomaan tuskan hieman hellittävän. Voimia meille urheille naisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei….
      Olen pahoillani. Aika parantaa ja tuska helpottaa, niin se on. Täytyy vain jaksaa surra rauhassa ja loppuun asti.

      Poista
  9. Voi miten kurjia uutisia:(
    Täytyy myöntää,että kerran mietin,että onkohan näin käynyt..harmi,että on..
    Jaksamista<3

    VastaaPoista
  10. ❤❤❤❤

    VastaaPoista
  11. Voimia kovasti <3

    VastaaPoista
  12. Paljon tsemppiä ja jaksamista!
    En voi edes kuvitella oloasi tällä hetkellä ja kuinka kaikki tuli yllätyksenä, kamalaa. En voi pitää myöskään tätä niin että "oli tarkoitus". Ei vaan voi! Päivä kerrallaan on selvittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ei tätä vielä todeksi usko itsekään, paljon helpompaa kylläkin jo…pahinta aikaa oli huhti- ja toukokuu.
      Kyllä tästä selviää, hiljalleen <3

      Poista
  13. Voi Reetta! Saat kaiken myötätuntoni. Toivottavasti jaksat pysyä positiivisena, elämä on kyllä välillä ihan paskaa... -minna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna <3
      Jaksan pysyä, onneksi olen luonteeltani hyvin iloinen ja positiivinen, nauruakin on jo kuulunut päiviini <3
      Elämä on aika kurjaa, aina välillä

      Poista
  14. En tunne sinua mutta olen lukenut blogiasi pitkään. Haluan vain toivottaa sinulle voimia ❤️

    VastaaPoista
  15. Olen ajatellut sinua kovasti sen jälkeen, kun kerroit minulle. Ei voi käsittää... Koita jaksaa. Aika parantaa, ja usko pois, tulee vielä parempia päiviä. Hugs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Marjukka <3
      Kyllä minä uskon, että paremmat ajat ovat vielä edessä päin. Nyt vain suren surut loppuun ja eheydyn.

      Poista
  16. Kuten tuttuni joskus totesi: valitettavasti paskaa ei voi kiertää vaan sen läpi pitää kahlata. Juurikin hyvin samanlaisessa tilanteessa, tosin uusi asunto vasta etsinnässä ja siihen liittyvä taloudellinen huoli yms. tuo kaiken lisäksi vielä suunnatonta stressiä. Ja vaikka materia on materiaa, niin silti tekee niin kipeää luopua rakkaudella laitetusta kodista, jonka keittiöön ja viihtyvyyteen on panostettu, yksin ei ole edes taloudellisesti mahdollista saada samaa. Mutta kaipa se tästä hiljalleen, tarvii vain hommata ne kahluusaappaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin.
      Minullakin on kova ikävä ihanaa kotiani, se remontoitiin rakkaudella ja ajatuksella ikuisesta rakkaudesta… En ole voinut käydä siellä lainkaan, liikaa tuskaa...

      Poista
    2. Kaikesta huolimatta tsemppiä, sinä selviät tästäkin naisen sisulla! ��

      Poista
  17. Eikä?! :'( Eipä tähän väliin sanoja ole....paitsi että sä selviät! Onneksi elät nyt uutta vahvaa vaihetta työelämäsi puolella, se ja ystävät kantakoon sua tuleviin onnellisiin päiviin. <3

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Alkuun pelkäsin, että en selviä tästä, mutta nyt jo tiedän, että selviän… Onneksi on Relove ja paljon ihania ystäviä.

      Poista
  18. Voi huh ja huh! Tsemppiä ja voimia, tiedän että jaksat. Vaikka et haluaisikaan niin silti jaksat ja pystyt. Sillä tavalla elämä on kummallista että kyllä sitä vaan pääsee kaikista tilanteista ylös vaikka joskus ajattelisi toisin. Aikansa kutakin, suuntaa tulevaisuuteen valoisin mielin, hyvä löytää luoksesi varmasti. Ennemmin tai myöhemmin <3.
    -Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marie <3
      Onneksi olen jo surussa voiton puolella, ja tiedän että selviän ja jaksan. Elämä kulkee jo valoa kohti, puoli vuotta oli sysimustaa… Siltikin jaksoin…
      kiitos kommentistasi <3

      Poista
  19. Voi, koeta jaksaa...

    Minulle tuli aivan puun takaa aikoinaan ero usean vuoden avoliitosta. Yli vuoden olin aika koomassa, laihduin 15 kg tajuamatta sitä itse, ensimmisestä kesästä en muista tuskin mitään, purskahtelin itkuun autossa, ruokakaupassa ja nähdessäni ihmisiä käsi kädessä... mutta hiljalleen olo alkoi helpottamaan. En itsekään uskom siihen, että kaikella olisi aina tarkoituksensa, mutta jos olisin tiennyt kuinka hyväksi elämä vielä muuttuu, en olisi surrut lainkaan niin paljon.

    Onneksi sinulla on ihana Relove ja ystäviä tukena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, tuo lause on niin ihanan lohdullinen "jos olisin tiennyt kuinka hyväksi elämä vielä muuttuu, en olisi surrut lainkaan niin paljon". Tuo lause on voimalauseeni nyt, kiitos siitä <3
      Minulle on kyllä ruoka silti maistunut, ei siis laihtumista täällä ;)
      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  20. Voimia sinulle Reetta ❤️

    VastaaPoista
  21. Voimia. Toivottavasti blogikirjoituksiasi saadaan lukea jatkossa, oli aihe tai paikka mikä vaan. Tämän homman osaat 100% varmuudella. T. Alusta asti blogiasi lukenut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Nennu, kiitos <3
      Ihan varmasti kirjoitan jatkossakin, useammin.

      Poista
  22. Voi ihanuus. Tunnen syvää myötätuntoa sinua kohtaan. Jos olisi tässä halaisin sinua. Kyyneleet tulivat silmiini puoleastasi. Jaksamista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Maiju, kiitos myötäelämisestä <3
      Lämmittää niin kovasti tämä sinun kommenttisi, kiitos ihanuus.

      Poista
  23. Kurja uutinen! Voimia Sinulle Reetta kovasti. Onneksi on Relove! Yritä jaksaa, nukkua aina kun voit ja yritä nauttia arjen pienistä asioista kaiken keskellä. Olet ihana :-)
    terveisin, Nanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Nanna <3
      Yritän saada voimia juurikin niistä elämän pienistä suurista asioista, kuten luonto ja sen tuoksut, kauniit aamut ja ihana peti <3

      Poista
  24. Minäkin olen seurannut blogiasi alusta lähtien ja ihan kuin tuntisin sinut ystävänä. Elämässä ei koskaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan, siksi on tärkeää että se on varmalle ja vahvalle pohjalle rakennettu. Rukoilen, että saat surra rauhassa ja sitten kun aika on, niin tästä murheesta saa kasvaa jotain uutta ja vahvaa sisimpääsi. Voimia tuleviin päiviisi ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi elämä Marita, mikä kommentti. Kiitos, lämmin kiitos. Kirjoitit niin kauniisti, minulle tuli niin hyvä ja rauhallinen olo… Kiitos <3

      Poista
  25. ❤❤❤ Elämä on täynnä paskaa....toisille sitä kauhotaan enemmän ja toisille vähemmän. Tällä ei ole mitään tarkoitusta. Asia, joka on vaan pakko niellä!!!!!❤❤❤ I love you!!!!!!! T. Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee…
      Love you too Saara <3

      Poista
  26. Nyt on raskasta, mutta sinä selviät! Olet niin positiivinen ja tarmokas. Ihailen myös avoimuuttasi asiassa. Muista levätä, nauttia kesästä ja lämmöstä! ☀️ Annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Annu <3
      Kiitos kauniista kommentistasi, kiitos.

      Poista
  27. Aika parantaa haavat. Niin se vaan on. Omasta erosta tulee nyt kesällä vuosi. Elämä on ajan tappamista, pärjäämistä ja mietittävä miten saa taas ilon elämään. Me oltiin vaan enemmän kavereita ja 17 v naimisissa. Oppia että tulevaisuudessa tulee uudet kumppanit, ehkä molemmille. Lapseni 10 v on siinä samassa mentävä. Tottuminen henkisesti muutoksiin joita haan tulee, vie aikaa, ei vaan voi mitään vaikka eri olisi ollutkin helppo ja riidaton, niin kuin meillä. Uskon että tämä taaplaaminen elämäsä saa vielä uuden merkityksen ja kesistäkin voi taas nauttia ! 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, haastavaa aikaa sinullakin… Voimia sinulle myös.

      Niinhän se on, että tohtori Aika parantaa, ei oikeastaan mikään muu. Suru on kahlattava läpi, kaikki tunteet on myllerrettävä. Ja uutta suhdetta en halua edes kuvitella, puistattaa ajatuskin… Mutta kait senkin aika tulee, kun miehet alkavat taas kiinnostaa. Eniten odotan kyllä aikaa, kun sydäntä ei purista, eikä vatsassa tunnu kokoajan kiven paino...

      Poista
  28. Sun silmissä on asunut suru jo pitkään. Aavistelin pahinta, mutta en halunnut udella niin henkilökohtaista... En tiedä muistatko kun aikoinaan pohdein sun jaksamista ja ilmoititkin vähentäväsi pitkiä lentoja. Samoin olet ollut ajatuksissani pitkin kevättä, minä tuntematon, olen kantanut sinusta huolta. Tiedän, että tämä ei lohduta, mutta muista, että kun elämä sulkee ovia, niin uusia avautuu aina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja teitä lukijat, kiitos tästäkin ihanasta kommentista! Kuinka käsittämättömältä tuntuu, että sinä olet nähnyt surun silmissäni ja että olet kantanut huolta… Voi elämä, kyllä nyt itkettää…

      Kiitos, en voi muuta sanoa. Olen sanaton <3

      Poista
  29. Tsemppiä! ❤️

    VastaaPoista
  30. Voimia sinulle ihana nainen.

    VastaaPoista
  31. Eron läpikäynneenä tiedän minkälaisia tunteita olet käynyt läpi ja kuinka monia tunteita, muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia mielessä pyörii. Eroprosessiin kuuluvia portaita on vielä edessä, mutta niiden myötä vahvistut ja löydät tasapainon eläämääsi. Usko tai älä, vanha sanonta "jotain on jätettävä taakseen, jotta saa jotain uutta" pitää paikkansa. Blogiasi seuranneena voisin sanoa, että sisäistä vahvuutta, voimaa ja selviämistä sinusta löytyy. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tästäkin ihanasta kommentista, olen aivan sanaton, aivan mykistynyt ja otettu teidän kommenteista ja tsempistä.
      On niin lohdullista lukea kommentteja, joissa on elämän kokemusta ja viisauksia. palaan näitä lukemaan ihan varmasti. Kiitos Belladonna <3

      Poista
  32. Kaikkea hyvää sinulle Reetta! Olet blogisi perusteella lämmin, rohkea ja aito ihminen. Surulliset silmäsi vaihtuvat vielä silmiin onnellisiin, vaikka se viekin aikaa <3

    Malla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana, niin kaunis kommentti. Kiitos <3

      Poista
  33. Tätä tekstiä lukiessani tuli kyyneleet silmiin. Se oli osittain kuin kuvaus omasta alkuvuodestani (eron keskellä täälläkin). Olet ihan mieletön voimanainen, ihailen vahvuuttasi ja tuota mieletöntä energiaa <3 en usko, että kaikella on tarkoitus. Uskon kuitenkin, että kaikki p*ska ja h*lvetillinen tuska poistuu jossain vaiheessa ja elämä kääntyy vielä hyväksi, ihanaksi ja niin onnelliseksi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emma, kiitos. Ja voimia sinulle myös <3
      Nämä kommentit saavat minut niin liikuttuneeksi, kuten tämä sinunkin. Olen aivan onnesta mykkyrällä, että kuinka ihmiset myötäelävät ja oikeasti tuntevat minua blogini kautta. Voi elämä…. Kiitos <3

      Poista
  34. Olisinpa tiennyt kun tavattiin, luulin että olet vain väsynyt . . . En tiedä mitä kirjottaisin, mutta olet sydänmessäni <3 Voimahaleja.

    Jos joskus tarvitset vaikka kahvii seuraa, laita viestä :)

    Omasta erosta on aikaa, silti se on yksi ikävimmistä muistoista elämässäni. C'est la vie <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Sara, kiitos <3
      Tiedän, että välität ja että olen ajatuksissasi ja varmasti voitaisiin kahvitella, ja kahvitellaankin.

      Olen sekä väsynyt, että surullinen..

      Kiitos ihana, elämä on aika hullua. Koskaan ei huomisesta tiedä mitään...

      Poista
  35. <3 uskomattoman hyvin olet jaksanut! Halit <3

    VastaaPoista
  36. Voimahali Sinulle ihana Reetta <3
    Itku ei ole heikkoutta vaan rohkeutta elää ja kokea.
    t. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Juuri näin, minua ei ole koskaan hävettänyt itkeä. Itken todella usein ilostakin. itku on ihana asia. Nyt vain on tunne, etten jaksa enää itkeä. Ei vain enää jaksaisi...

      Poista
  37. Jaksamishaleja täältäkin, vaikka ainoastaan blogin kautta sinut tunnenkin. Upeaa rohkeutta, kun kanssamme tämän jaoit. Minäkin olen ollut samassa tilanteessa ja usko pois siitä selviää. Ole itsellesi armollinen ja anna kyynelten tulla, kun siltä tuntuu. Sinä selviät, sinä pärjäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tiina.

      Aluksi luulin, että en selviä, sitten tajusin, että kyllä tästä varmaankin selviää. Nyt jo tiedän, että selviän ja pärjään.

      Kiitos ihanista sanoista <3

      Poista
  38. Voi ei, voin vain kuvitella, miltä tuntuu. :( Tsemppiä kovasti! Ihan varmasti ajan kanssa helpottaa, ja onneksi matkan varrella on ystäviä tukemassa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävät ovat ihan mieletön tuki ja turva. En voi kyllin kiittää ja olla onnellinen ihanista ystävistäni.

      Kiitos, aika parantaa <3

      Poista
  39. Hei Reetta! Olen seurannut blogiasi pitkään ja joskus ihania pinkkejä laskettelumonojasi kommentoinut;) Muutoin seuraillut taustalta ja ihaillut sinua. Olet mielestäni upea nainen, sydämellinen, avoin ja rohkea. Niin kuin nytkin, rohkea isolla R:llä. Vaikken sinua henkilökohtaisesti tunne, arvostan sinua suuresti. Ja toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää tuleviin päiviisi. Lämmin hali täältäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan suunnattoman liikuttunut tästäkin kommentista, voi itku… Kiitos, sydämeni pohjasta KIITOS <3
      En voi käsittää, kuinka ihania te lukijat olette, en vaan voi… Minä olen ihan sanaton.
      Kiitos niin kauniista kommentistasi.
      Ps. Monot odottavat ensi kevään rinteitä, tämä kevättalvi meni sumussa...

      Poista
  40. Omasta erosta vuosi, ihan puskista se tuli minullekin. Tunnistan nuo kaikki mitä kirjoitit, ihan kuin omasta elämästäni. Voimia, jaksamista ja hyvistä hetkistä kaikki ilo irti. Kyllä tästä selviää niin sinä kuin minäkin.<3 t.Carita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Näitä kommentteja lukee niin kiitollisena ja arvostaen. Kiitos <3

      Poista
  41. Voi Reetta - voimia ja jaksamista sinulle! Elämä ei aina mene niin kuin sen suunnittelee - ja loppupeleissä siinä se elämän viehätys onkin. Ei tähän sanoja löydy - olen itsekin yhden eron läpi käynyt ja tiedän, että helppoa se ei ole. Päivä vain ja hetki kerrallansa - nämä virren sanat haluan kuitenkin sinulle antaa - aurinko paistaa vielä. Jos ei tänään, niin huomenna. Olet ajatuksissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana <3
      Kiitos niin kauniista ja lämpöisestä kommentistasi. Sinulla on kaunis sydän, kiitos, kun ajattelet minua. Olen niin kovin liikuttunut teidän lukijoiden myötäelämisestä, aivan käsittämättömän ihmeellistä ja upeaa.

      Kiitos <3

      Poista
  42. Olet ihana nainen, se ei muutu mihinkään! Luultavasti miehesi käy läpi ihan omia kriisejä, on turta, voi jopa asiaa joskus katua, kun saa etäisyyttä asiaan. Monesti pitää mennä kauas, nähdäkseen lähelle. Kurjaa vaan, että toinen osapuoli joutuu traktorin ajelemaksi.

    Olet nyt suon silmässä, mutta siltikin sanon saman kliseen, näet kaiken järjen ja tarkoituksen jonain päivänä.

    Meillä oli aviokriisi kun odotin kuopusta, hän syntyi hääpäivänä ja sydän rikki. Lapsemme maksoi raskaan hinnan, mutta silti haluan nähdä siinäkin kauheudessa eli sydänleikkauksessa ym. jotain opetusta meille. Vaikka siis olisi kuinka klisee, olen yrittänyt opetella kaikista vastoinkäymisistä jotain, mutta vasta paljon tapahtumien jälkeen. Silloin kun suru on pahimmillaan, en ole jopa katkeruudeltani nähnyt mitään.

    Suuri halaus ja kiitos hurjan avoimesta postauksesta, tästäkin joku saa varmasti valtavasti tukea ja voimaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakas Tiia, kiitos <3
      Kiitos niin lohdullisesta ja ihanasta kommentista. Olen ihan sanaton, olen niin kiitollinen teistä, ja teidän kommenteista.
      Toivon ja uskonkin jonain päivänä näkeväni jotain järkeä tässä kaikessa kurassa, jota olen kokenut.

      Kiitos Tiia <3

      Poista
  43. Tsemiii! sure rauhassa

    VastaaPoista
  44. Voi surku Ihana Reetta! Järkyttyneenä luin tänään postauksesi ja todellakin nyt tulee kyyneleet silmiin, kun luen ihmisten myötäelämistä sinun suuressa surussasi. Itselläni on samankaltainen ero takana nuoruudessa, tosin mies löysi uuden ja jätti minut...silloin maailmani myös romuttui ja tuska oli sellainen, että muistan sen vieläkin elävästi. Selvisin kuitenkin aikanaan ja uskon niin vakaasti ,että myös sinä Reetta selviät. En tosin olisi sinun herkän ja ihanan ihmisen koskaan halunnut joutuvan kokemaan tuota paskaa tuskaa!
    Sinulla on ollut hirveä alkuvuosi. Olet niin ajatuksissani tällä hetkellä❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Riitta, kiitos <3
      Minä itken täällä myös näitä ihania kommentteja, kuten sinunkin niin kaunista kommenttia… Miten ihmeessä, miten ihmeessä te voittekin olla noin upeita ihmisiä. Tai voittehan te, olen vain niin otettu tästä kaikesta. En voi todeksi uskoa, ihmisten hyvyys on niin kaunista…

      Kyllä minä tästä selviän ja tokenen. On vain niin pirun surullista, kun rakkaudella remontoitu koti ja ihminen, kenen kanssa oli niin hauskaa ja rakkaudentäyteistä jää menneisyyteen. Häviää elämästäni. Se koti oli minulle niin kovin tärkeä, saatika se ihmissuhde…
      Elämä on aika kummallista…

      Kiitos ihana Riitta <3

      Poista
  45. Ihana kaunis Reetta <3

    Tsemppiä täältä ja kaikkea hyvää. Paha olo ei jatku ikuisesti, se on varma se.

    VastaaPoista
  46. Hei Reetta! ❤️ Ihana kun olit avoin ja jaoit tarinasi meille lukijoille. Olet ihana! Mietin n.4-5kk sitten, että onko Sinulle sattunut jotain koska olit jotenkin... Surullinen? Ja sen huomasin vain ja ainostaan IG:n ja blogin perusteella.. Silmistä paistoi tyhjyys ja suru.. Toivottavasti saadaan vielä sinun ihania asukuvia ja ruokareseptejä jatkossakin. Onnea uudelle yritykselle ja kaikkea hyvää! Ihana, kypsä ja rohkea nainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana, voi miten kaunis kommentti taas. Te olette uskomattoman upeita siellä. Niin, kyllä se varmasti näkyy silmistä, kun on valtava suru ja ikävä.
      Kyllä varmasti jatkan bloggaamista ja eiköhän se valo ja ilo taas jossain vaiheessa loista silmistäni, ainakin toivon hartaasti niin.

      Poista
  47. Voimia Reetta,
    Toivottavasti saat elämänilosi takaisin, se on säteillyt ihanasti tämän blogin läpi! Itse olen se, joka lähti pitkästä avioliitosta, ja nykyisin minä ja ex - mieheni olemme tahoillamme tyytyväisesti naimisissa, ja saimme sellaiset elämät kun halusimme; usko siis, että tästä voi seurata vielä jotain parempaa, kun kahlaat pahimman yli!!
    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästäkin tsemppikommentista, olen niin liikuttunut teidän lukijoiden kommenteista, ettei mitään rajaa! Olen ihan ällikällä lyöty, miten te myötäelätte ja olette pitäneet kovasti blogistani.
      Uskon ja toivon, että jotain ihanaa on vielä elämääni tulossa.
      Kiitos <3

      Poista
  48. Aavistin jo heti alussa eron kun luin tästä kaupunkiasunnostasi.....en tiedä miksi mutta aavistin. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Miten joku voi ehdottaa eroa uudenvuoden aattona! Toivon sinulle voimia ja usko vaan tälläkin on tarkoituksensa ja sinulla on edessä elämässäsi jotain paljon parempaa. Halauksin Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka kaupunkiasunto oli kyllä meidän molempien haave, ja alussa tämä olikin meidän yhteinen juttumme, joka sitten muuttui sinkkukodikseni…
      En tiedä, ei tämä ero ihan oppikirjojen mukaan mennyt, mutta tuskin mikään ero :(
      Kiitos Anne <3

      Poista
  49. Voimia ja jaksamista sinulle. Olen seurannut tiiviisti blogiasi siitä asti kun sairastuin vakavasti pari vuotta sitten. Sinä olet auttanut kaikenlaista kauneutta arvostavalla tyylilläsi minua elämässäni eteenpäin.Kiitos siitä!Toivon sinulle kaikkea hyvää,koska elämänkokemukseni myötä tiedä että sinunlaisesi ihminen rehellinen ihminen tulee aina pärjäämään. Siinä piilee ihmeellinen salaisuus,minkä ymmärrät vastamyöhemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja, nyt olen täysin sanaton, liikuttunut, kiitollinen… Kiitos uskomattoman upeasta kommentistasi. Luin sen monta kertaa, itkin ja luin. Luin sen ääni väristen työkaverilleni… Kiitos, en osaa muuta sanoa. Olen …. Olen aivan ymmälläni, palaan tähän kommenttiin varmasti vielä monta kertaa.

      Poista
  50. Hei Reetta!
    Luin blogiasi, johon havahduin...Tämähän on mun elämästä! Ei ole lohdutuksen sanoja mitä voisi sinulle lähettää♡. En jaksa uskoa, että kaikella on tarkoitus. Miksi ihminen laitetaan polvilleen kerta toisensa jälkeen, mitä pitäisi "oppia". Tätä tuskan määrää ei kukaan toinen voi tietää tai tuntea. Olen aina ollut perus

    positiivinen ja ajatellut asioista hyvää. Elämäni ei ole ollut helppoa niinkuin ei sinunkaan. Nyt vaan tuntuu
    ettei jaksa....Silmissä paistaa tyhjyys ja sisällä on syvä suru♥.
    Kaikesta huolimatta yritetään jaksaa tahoillamme♡.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimia sinulle <3

      Kyllä tästä vielä noustaan, usko pois. Elämä on aika ihmeellistä, se ottaa ja se antaa. En minä tästä vielä mitään ole oppinut, mutta ainakin piirun verran taas vahvempi olen.

      Lämmin halaus sinulle.

      Poista
  51. Voimia ja jaksamista. Olet kokenut vaikeita aikoja, mutta pahin on jo läpikäyty. Edessä on valoisampi tulevaisuus.

    VastaaPoista
  52. En tiedä miksi jotenkin aavistelin tällaista, siis jotenkin Insta-kuvistasi yms. En osaa selittää mutta mietin, mitenköhän teillä menee. Olen todella pahoillani, enkä keksi mitään järkevää sanottavaa. Upeasti olet sädehtinyt kaikesta huolimatta asukuvissa. Ja ihanaa, että olette saaneet yrityksen menestymään. Voi kun voisin halata. Jaksamista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin moni on sanonut, että sisäinen valoni olisi sammunut… Mutta kyllä se taas pian loistaa ;)

      Kiitos, sanoja ei tarvita, tiedän että välität. Virtuaalihalikin on hyvä <3

      Kiitos <3

      Poista
  53. Voimia❤️Harvoin kommentoin,luen usein.Näin aavistin.-sanna-

    VastaaPoista
  54. Luin tämän vasta nyt, hurjasti tsemppiä! Uskon samoin kuin sinä ja Marja, ei kaikella ole aina tarkoitusta, joskus tulee vain urakalla paskaa niskaan. Mutta se minkä itse olen joskus hankalissa tilanteissa kokenut lohdulliseksi on jostain lukemani ajatus, että koska vain muutos on pysyvää, niin elämään kannattaa suhtautua kuin aaltoihin. Jokaisen aallonpohjan jälkeen tulee parempia hetkiä. Aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Ja kiitos lohdullisesta viestistä, kaunis ja voimaa antava ajatus. Ja totta.

      Poista
  55. En ole aikoihin kommentoinut. Tuli vain mieleeni, että mitähän valkoisen talon Reetalle kuuluu. Silloin kun kerroit toisesta asunnosta, ajattelin, että mikähän tämä juttu on. Olin aivan järkyttynyt, kun luin mitä sinulle on sattunut, vaikka en sinua tunnekaan kuin kirjoitusten perusteella. Elämä vain joskus koettelee kovalla kädellä, mutta ystävien avulla sitä kuitenkin voi nousta jaloilleen. Olet kaunis, positiivinen ja avoin ihminen, kyllä elämä sinua kantaa ja pääset jaloillesi entistä vahvempana ja ikävää kokemusta rikkaampana. Kun ero tulee toisen taholta ja aivan puskista, se on varmasti paljon raskaampi kokemus. Uskon, että vielä löydät elämääsi ihanan miehen, jonka kanssa voitte vanheta käsi kädessä. Tällä hetkellä saatat ajatella, että et katsokaan miehiin päin. Elämä menee vain eteenpäin ja tuska helpottaa pikkuhiljaa. Kaikkea hyvää elämääsi ja voimia sinulle. Pidä meidät lukijat ajantasalla. Aikoinani aloin lukea blogiasi, kun ihastuin sisustus makuusi. Pikkuhilhaa postaukset ovat muuttuneet, olet mielenkiintoisesti kirjoitellut ja tuntuu kuin tuntisin sinut paremmin, olet hyvä kirjoittaja. Voimahalit!!! T; Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi elämä, kiitos ihanasta kommentista. Juuri noinhan se menee… Nousen täältä vielä, ja uskon rakkauteenkin. Se on varma asia, että jotain ihanaa on minulle vielä tulossa.
      Kauniisti kirjoitit, kiitos <3

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.