10.7.2016

Kyllä tämä tästä

Elämä on ollut taas aika matalapainetta, olen väsynyt, olen surullinen eikä minulle tyypillistä naurua ole kuultu paljoakaan. Paitsi eilen lauantaina! Se oli paras päivä pitkään pitkään aikaan. Aivan huikean ihana päivä; ystäviä, skumppaa, hyvää ruokaa ja kivoja fiiliksiä koko ilta. Ihan parasta!

Olen palannut teidän lukijoiden kommentteihin, ja tunnen suurta onnea ja kiitollisuutta, että minulla on noin ihania lukijoita. Saan kommenteistanne valtavan paljon voimaa ja tukea, siellä on niin viisaita sanoja ja ajatuksia, että niitä pitää oikein ajatuksen kanssa lukea. Kiitos vielä kerran rakkaat lukijat.

Kurkkua kuristaa vielä aika ajoin, itkukohtauksilta ei olla säästytty, ja pallean kohdalla on vielä kova puristus ja paine, kun alan muistella menneitä ja meidän ihania hetkiä mieheni kanssa. Ja kysymys MIKSI, miten näin voi käydä… se kaikuu vielä päässäni. Mutta hyviä hetkiä on kuitenkin paljon enemmän, onnen ja toivon pilkahduksia, ystävien lämpimiä halauksia ja posken silitystä. Voi kuinka kiitollinen olen ystävistäni, miten voin koskaan heitä kiittää…





Tiedän edelleen, että selviän tästä ja minulle tulee hyvä elämä.
Minulla ON hyvä elämä. Mutta kyllä välillä iskee niin kovin
surullinen olo, kun näkee onnellisia pariskuntia. Niin se
vain on. Elämä on tällä hetkellä yhtä ylä- ja alamäkeä.
Oikein huvittaa, kuinka tunteet menevät miten sattuu.



Vielä jonakin päivänä silmieni surullinen sävy muuttuu taas
iloiseksi, sitten kun suurin osa surua ja ikävää on poissa.










28 kommenttia:

  1. Voi Reetta - kyllä se aika outoa olisikin, jos ei sinulle vielä noita ikävän ja matalapaineen tunteita olisi! Anna niiden olla ja anna niiden tulla - surut poistuvat vain suremalla. Tiedän kokemuksesta, miten onnettomasti käy, jos surunsa yrittää piilottaa tai olla siitä välittämättä.
    Se ottaa kiinni jossain vaiheessa kuitenkin. Ja muista myös, että jokaisen suru on erilainen ja surulla ei ole määräaikaa - sinulla on oikeus surra juuri niin kauan aikaa kuin tarvitset. Vasta surtuaan on ehjä ottamaan uuden vastaan ja hienoa, että sinulla on ystäviä kantamassa sinua yli vaikeimman ajan. Ja niitä kantajia on myös täällä blogisi lukijoissa - olet ollut mielessäni monesti näiden viimeisten viikkojen aikana <3
    Voimia ja voitto on aina se, kun jaksaa askeltaa päivän kerrallaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, kiitos kauniista kommentistasi. Juuri näinhän se on, surut on surtava, enkä minä kyllä osaisi surujani kätkeäkään. Yhtä lailla näytän ja annan kaikkien tunteideni tulla.
      Sinulla on aina niin viisaita sanoja, rohkaisevia ja kauniita. Kiitos niistä <3

      Poista
  2. Olet ollut kovasti mielessä. Samaa ajattelin luettuani tämän postauksen, kuin mitä Lady of The Mess kirjoitti: anna itsellesi aikaa ja sure niin kauan kuin surettaa. Sitten se on surtu. Ja kaiken sen surun keskeltä nousee eräänä päivänä Reetta, joka on onnellinen jälleen. : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana, ja kiitos kun suot ajatuksiasi minulle.
      Kieltämättä välillä tuskastuttaa, ja haluaisi pian sen ajan, kun olen taas onnellinen. Mutta tämä tie on vain kuljettava...

      Poista
  3. suru ja ikävä ottavat oman aikansa ja tunteita ei voi huijata, mutta kyllä ne viho viimein väistyvät ilon tieltä ♡ t. Raili

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Pitää vain malttaa ja tosiaan surra ihan rauhassa...

      Poista
  4. Kun Sinä käyt tätä läpi, sain kuulla että läheinen tärkeä kollega on jätetty täysin yllättäen, ilman selityksiä. Luultavimmin kolmas osapuoli, miksi muuten moinen ratkaisu eikä vaikkapa keskustelu, ulkopuolinen apu ym. Mutta se tuska, avuttomuuden tunne tässä vierellä, on valtaisa! Raivokin sitä tunteettomalta vaikuttavaa jättäjää kohtaan. Surua miksen pysty auttamaan, tai riittääkö korvani ja olkapääni... Vaikka tunnen Sinut vain täältä, samoja tunteita on myös kohdallasi, plus toiveiden suuntaaminen sinne jonnekin että universumi lähettäisi lämpöä onnea ja rakkautta pian teille molemmille! <3

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana. Kyllä ystävät ovat olleet korvaamaton apu tässä kaikessa, ja se riittää että joku vain kuuntelee tai halaa. En odota ystäviltäni mitään suuria elämänohjeita, ainoastaan läsnäoloa ja kuuntelemisen taitoa.
      Meidän tapaukseen ei onneksi liity kolmatta osapuolta, sitä en olisi kestänyt…voimia kaikille, jotka sellaisen helvetin joutuvat läpi käymään. Ihan hirveää.
      Kiitos <3

      Poista
  5. Uskon, että elämä on aaltoilua, mutta tiedätkö; minä nään muutoksen sinun kuvissasi. Ennen synkkäsävyiset ja raskaat kuvat ovat kääntyneet värikkäiksi, valoisiksi.
    Tekisi mieleni tulla Helsinkiin ihan vain halatakseni sinua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua ihanuus, kiitos <3
      Ehkä me joskus jossain törmäämme, ja vaikka olisin jo toipunut tästä, halaa minua silti <3

      Poista
  6. Tsemppiä ja aurinkoa!!

    VastaaPoista
  7. Hei, itse eron 14v. sitten läpikäyneenä, muistan edelleenkin juuri tuon surun, paineen tunteen ym. tuntemukset. Sulla on ihan oikea suunta, jo se, että tiedostaa, että joskus taas tulevaisuudessa elämä on mukavaa. Mutta jotta sen saavuttaa, ennen sitä se kaikki paska eri tunteineen on VAAN käytävä läpi. Ei ole realistista odottaa, että se menee muutamassa kuukaudessa ohi, toki se helpottuu koko ajan, kunhan muistat vain tosiaan surra ja vihata niin paljon kun sillä hetkellä tuntuu.

    Paljon voimia ja anna itsellesi aikaa, teet sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Usko pois, kyllä se vielä helpottaa, sitten kun sen aika on!

    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos rohkaisevasta kommentistasi. Nyt onkin kovin tärkeää tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Täytyy keskittyä omaan hyvinvointiin ja kivoihin asioihin.

      Kiitos <3

      Poista
  8. Kuulostaa ihanalta, että nauru ja ilo alkaa näyttäytyä elämässäsi. Pienin askelin eteenpäin.
    Tsemppiä ja ISO hali Reetta <3
    -Tiina

    VastaaPoista
  9. <3 Jos olisit nyt tässä halata rutistaisin oikein kovasti <3

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä hurjasti! Anna tunteiden tulla ja suo itsellesi se vuoristorata <3 Sä selviät tästä ja vaikka kuinka kliseetä onkaan niin aika parantaa haavat!! Päivä kerrallaan.

    Oli ihana nähdä <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana nähdä <3

      Juuri näin, aika parantaa, niin se vain on...

      Poista
  11. Minä niin tunnistan nuo tunteet. Kun näkee ympärillään vain onnellisia pariskuntia. Se iso kysymysmerkki miksi näin kävi. Näin vuosi erosta kun tuli yllättäen jätetyksi, eikä ollut sitä kolmatta osapuolta.. miksi hän on onnellisempi ilman minua siellä talossa.. Mutta eteenpäin on mentävä. Sinä osaat nauttia myös siitä uudesta kodista ja työstäsi, ystävistä. Kaikesta niistä onnenhetkistä ilo irti. Ei sille kuitenkaan mitään mahda ettei tunnu niin onnellisela kun ahdistus on vielä läsnä. Minäkään en pysty entisen talon pihaan ajamaan, liian rankkaa. Ajan kanssa helpottaa..Juhlapyhät ekan kerran vaikeita. Minä myös vietin äitini ja hänen miehensä mökillä juhannuksen, oli ihanaa vaikkakin välillä suru mielessä. Se kuva sinusta laiturilla puhutteli..Voimia paljon Reetta, olet upea! Varmasti selviät ja koet vielä paljon onnea elämässäsi. <3 -Carita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Carita tästä. Voimia sinullekin. Tuttu tunne tuo talon pihaan ajo.. tuonne meidän taloon en pysty koskaan enää menemään. Tuntuu ihan sairaalta, yhtenä päivänä tuo ihana talo oli vielä kotini, ja yht'äkkiä ei enää olekaan. Materiaan en kiinny, enkä pidä sitä onnellisuuden takeena, mutta tuo koti oli minulle hyvin, hyvin rakas… Kerran, kun kävin siellä, niin ulvoin lattialla tuskissani, aivan hirveää…

      Kiitos <3

      Poista
  12. Toivottavasti ehdit levätä ja surra rauhassa kaiken pyörityksen keskellä. <3 Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ehtiä, kovin on paljon kyllä töitä….

      Kiitos ihana <3

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.