20.8.2016

Elämänohjeita vuodelta 1879

Olin viime viikonloppuna Tampereella käymässä, ensin perjantaina yökylässä vanhemmillani ja sitten lauantaina kummityttöni 2-vuotisjuhlissa. Oli mukavaa taas viettää aikaa äidin ja isän kanssa. Luimme mm. sukulaisten vanhoja kirjeitä, ja minua kosketti valtavasti eräs Herman Niemen kirje läheisilleen. Kirjeessä käytiin läpi arkielämän asioita, esimerkiksi kuinka hänen seuruettaan reellä järvenjäällä kuljettanut hevonen oli hyytynyt, mutta onneksi vastaan oli tullut toinen hevonen ja reki, tähän kyytiin he olivat sitten päässeet, paukkupakkasella.
Kirjeen alku on myös hyvin mahtipontinen, Rakkaat omaiseni !! Ja katsokaa tuota käsialaa, ei voi kun ihailla.






Mutta eniten kosketti kirjeen loppu. Tämä Herman on ollut aikansa "lifecoach", sellaista elämänviisautta hän kirjeessään jakaa, että se pätee aivan yhtälailla tähänkin päivään. Herman on 137 vuotta sitten kehoittanut omaisiaan näin;

    "Eläkää rauhassa ja sovinnossa, koittakaa kääntää kaikki parhain päin, ja olkaa toivosta rikkaat ja onnelliset, vaikka se ei niin aina näytä toteutuvankaan, että alinomainen murhe murtaa ja kuolettaa sekä sielun, että ruumiin, ja tekee elämän karvaaksi ja pelkäksi kiusaukseksi. Karttakaat laittamasta helvettiä maan päälle ja kokekaa välttää täältä pois mentyänne sinne joutumasta."

                                                                                                                       Herman Niemi 26.1.1879


Herman oli hyvin viisas mies.















8 kommenttia:

  1. Mikä käsiala! Tuollaista ei enää kirjoiteta. Upea lopetus kuulumisia sisältäneellä kirjeellä.

    VastaaPoista
  2. Uskomaton käsiala ja mikä syvä näkemys olennaisimmasta; sieltä hän menneisyydestä lähetti terveisiä Sinulle, ole toivosta rikas ja onnellinen vaikkei aina siltä tuntuisi. Kirjeen löytyminen/lukemisesi juuri nyt ei ollut sattuma, sinua kannatellaan rakkaudella vaikkei varmasti siltä useinkaan tunnu. Kannatellaan jopa ajan tuolta puolen. <3 En pystynyt lukemaan Hermanin ajatuksia itkemättä, kiitos. Me olemme uskomattoman samanlaisia sisältä vuosisadasta toiseen vaikka tieto lisääntyy ja maailma täysin muuttunut niin sydämen ja tunteen kieli on edelleen sama. Lohdullista.

    T.Rva46

    VastaaPoista
  3. Vanhat jutut ovat aina niin yllättäviä. Olen itsekin säilyttänyt jotain ukkini perintöjä kotona. Ja vanhemmiltani löytyy lisää vanhaa tarinaa. Filosofiat toimivat vuosisadoista toisiin.

    VastaaPoista
  4. Maailma muuttuu, mutta me ihmiset pysymme samanlaisina. Kaunis käsiala ja yhä tähän päivään sopivat ohjeet.

    Suloista sunnuntaita !

    VastaaPoista
  5. Tuohon aikaan ei ollut vielä kuulakärkikyniä vaan kirjoitettiin mustekynällä jolloin tuli kaunista jälkeä. Tosin käsialakin oli koristeellisempaa. Olet Reetta perinyt jotain tältä kaukaiselta sukulaiselta, hyvyyden. Ihanaa alkavaa viikkoa. T. Airi

    VastaaPoista
  6. Äärimmäisen kaunis käsiala, voi, kun vielä saisi "oikeita kirjeitä".
    Lopputeksti, jos on hänen omaansa, on varsin elämänfilosofisesti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  7. Tajusin vasta äsken, että Herman on ollut tuon kirjeen kirjoittaessaan 22-vuotias. Siis kovin nuori vielä, ja silti ajatukset noin kypsiä ja syvällisiä. Ajat ovat olleet tuolloin ankarat, suuret nälkävuodet (1860-luvun tienoilla) olivat varmasti monien muistissa ja kaikilla oli omaisia jotka olivat noina vuosina nähneet nälkää, sairastuneet ja kuolleet. Ja vaikeina puutteen aikoina hän kehottaa olemaan toivosta rikkaat ja onnelliset...
    Hauskaa muuten että on kaimoja suvussa, niin Hermanin ja Hermanin lasten ja lapsenlapsen!
    <3 Riikka-sisko

    VastaaPoista
  8. Kiitos kun toit Hermanin tietoisuuteemme, viisas ja hengellinen mies, jonka vaikutuspiiri ulottuu yli sukupolvien sinuunkin saakka!

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.