13.12.2017

Eron kaava

Minun avioeroni kaava näin naisen näkökulmasta noudattaa melkolailla sellaista yleistä toimintamallia. Ja tarkoitan siis eron jälkeistä elämää, lähinnä suhtautumista miehiin ja vähän tulevaisuuteenkin.
 Eroni jälkeen oli tunne, etten halua tavata yhtään ketään, en istua kenenkään tuntemattoman kanssa treffeillä puhumassa itsestäni tai kysellä toisesta mitään. En halunnut tutustua yhtään kehenkään kuukausiin, olin niin rikki ja säröillä, että keskityin vain lähinnä robottimaisesti elämän perustoimintoihin, hengittämiseen ja nielemiseen. Ja töihin. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin kaksilahkeiset jo vähän kiinnostaa, ja Tinder! Treffeillä istuminen tuntuikin ihan hauskalta idealta, ja olihan se. Oli mukava käydä syömässä ja lasillisella, tutustua uusiin ihmisiin. Oli mukavaa jutustella, ja tästä kaikesta muutama treffikumppani on jäänytkin elämääni ihan kavereina. Tajusimme heti, ettei tästä tule mitään rakkaustarinaa, eikä jälkipolville kerrottavaa, mutta sen verran mukavat jutut, että jatketaan tapailua ihan frendeinä.

 Sitten tuli jotenkin pakonomainen tarve löytää kumppani, tunne siitä, että perkule pakko löytää joku, että aika loppuu pian, nyt joku tänne ja heti! Ystäville lähti viestejä, että eikö teillä nyt ole ketään sinkkua ystäväpiirissä, "Peran puulaakijoukkueesta joku, voi olla vähän tanakkakin, kunhan on hauska". Muutama lyhyt suhde tuossa olikin, ei kuitenkaan niitä Peran kavereita, huh…  Ja sitten tulikin tunne, että ei hitto, miksi minä väkisin olen jonkun kanssa, vain olemisen takia. Jos sitä suurta tunnetta ei ole, ja jos vain ei tunnu siltä, että tämän ihmisen kanssa minä haluan olla loppuelämäni, niin miksi turhaan kuluttaa kummankaan aikaa ja sydäntä.
 Nyt elän siinä fiiliksessä, että haluan vain olla ja nauttia elämästäni, työstäni, ystävistäni, läheisistäni, vapaa-ajastani, kodistani ja kaikesta ihanasta, mitä minulla on. Minulla on niin paljon kaikkea, josta olen kiitollinen ja hyvilläni. Keskityn nyt vain kivoihin asioihin elämässäni, nautin! Ja tiedän sen, että se joku tulee minun luokseni, kun aika on otollinen ja valmis. Minä en enää etsi ketään.

 Näin uskoisin tämän kaavan aika monella menevän; ensin on eron jälkeen tuska (ei halua tutustua kehenkään), sitten uteliaisuus (ehkä tuolla on joku kiva tyyppi), seuraavaksi iskee epätoivo (pakko saada kumppani ihan heti), ja lopuksi sieluun istuu rauha (tiedän, että tuolla jossain on joku minulle, tulkoon hän luokseni).
 Miehillä tämä kaava tuntuu menevän näin; ero, pari baari-iltaa ja sitten asutaankin jo uuden daamin kanssa yhdessä. Eikä siinä mitään, onnittelen teitä miehiä tästä mutkattomasta suhtautumisesta elämään, carpe diem ja c'est la vie! Olen jopa vähän kateellinen tuosta heittäytymisen taidosta, elämisen kepeästä askeleesta ;)




Minä tunsin tarvitsevani kuitenkin aikaa.













12.12.2017

Instagram viikko

Koko viime viikko meni jotenkin hyvin haikeissa merkeissä, olin niin herkillä itsenäisyyspäivästä, että minua liikutti lähes joka asia. Kävin tirauttamassa kyyneleet Kauppatorilla suomenlippujen juurellakin. Viikolla tuli suhattua työn merkeissä mm. Arlandassa, Turussa, Jyväskylässä…
Olen myös kotoillut ja viikonloppuna oli piparkakkutalkoot siskoni perheen luona. Eri kiva viikko siis.





Ylläni on lempitakkini, parka.





Mehevä punajuurisalaatti, yummyyy.





Hotellihuoneestani näkyi suoraan Arlandan kentän kiitoradalle, aikas ihanaa.





Taukoa koneessa, se on selfien paikka silloin.





Tässä itketti kovasti, niin kovin kiitollinen tästä kaikesta, vapaudesta Suomessa.
Kiitollinen sodan sankareille.





Lounaalla Turussa, Tres.





Päiväglögillä Hotel F6, ihana!





Iltapalaa.





Siskon luona.





Piparitalkoiden väliajalla glögiä, gluhweinia.





Valmiit piparit.





Ja kotoilua, rakastan taas tätä joulun aikaa!









9.12.2017

Päivän kostyymi

Tänään oli niin ihanaa taas herätä omasta sängystä, venytellä pitkään ja hippuloida pyjamassa ja villasukissa kotona. Kuuntelin jouluradiota, sytytin kynttilöitä ja join joulukahvia (sekoitan kahviin kanelia ja kardemummaa). Aamupäivällä lähdin kaupunkikierrokselle, kiertelin Helsingin katuja ja kävin Hotelli F6:n baarissa juomassa glögiä. Täydellinen lauantai, joka jatkui ystäväpariskunnalla kyläilyllä, täydellä ylläpidolla. Nyt vietän iltaa kotona villasukissa, huomenna on siskon perheen luona piparitalkoot, mahtavaa! Ihan superkiva viikonloppu siis.
 Lähdin lampsimaan kylille suosikki takissani ja viime keväänä ostetuissa Marimekon pussihousuissa. Niistä on muodostunut luottohousut. Sanoinko jo, että ihan huippu fiilis, kiva viikonloppu edessä ja takana.









Takki Moncler
Housut Marimekko
Laukku Mulberry
Kengät Sartore






Huivin heitin vielä kaulaani ja hanskat handuihin, kun lähdin 
kylille. Ja pipo kulkee aina laukussa mukana, mikään ei
ole niin inhottavaa, kuin palella turhaan.
(Yksi kypsään ikään tulemisen merkkejä)





5.12.2017

Joulu tuntuu taas vähän joululta.

Minulla oli tarkoitus tehdä Instagram postaus viime viikolta, mutta jostain syystä onnistuin tunaroimaan kuvasyötön kanssa. Sain tavallaan ladattua kuvat koneelle, mutta ne latautuivat johonkin toiseen tiedostoon, josta tämä tekniikan ihmelapsi ei niitä ulos saa. Että semmottii, kun ei ole hakkeri, niin ei ole. Näillä atk taidoilla mennään :)



 Joten teen postauksen joulufiiliksistä. Vuosi sitten niitä ei ollut lainkaan, en pystynyt kuuntelemaan joululauluja, riisipuuro ei maistunut miltään, enkä juurikaan laittanut joulua kotiini. Tai jos laitoin, niin se oli vain teennäistä joulufiilistelyä, sillä sydän itki, se aika oli yhtä tuskaa. Se itki kaikissa niissä ihanissa muistoissa vuosien varrelta, ja fyysisesti minä itkin lattialla käpertyneenä, niinä pahimpina hetkinä.
 Joulu on ollut minulle aina yksi ihanimmista ja liikuttavimmista juhlapyhistä, kiitos rakkaiden lapsuusmuistojen. Siksi oli niin karmeaa elää sitä tuskaa, että joulu ei tulisi olemaan sellainen, mikä se monena vuotena oli ollut. Tein Keravan kotiimme joulua aina pitkään ja hartaasti, suurella rakkaudella. Muistona ihana lehtijuttukin, sitä tosin en voi vieläkään lukea, liikaa sen kodin muistoja.

 Mutta nyt, nyt on parempi. Olen viritellyt kotiini joulutunnelmaa koristeilla, kynttilöillä ja hyasinteilla. Kuunnellut Jouluradiota, käynyt Tuomaan markkinoilla ja selannut lähikirkkojen joulukonserttiaikatauluja. Mutta vielä, välillä, ihan pikkuisen riipaisee ja nousee pala kurkkuun.













Ja kuten usein olen todennut: "it is both blessing and a curse,
to feel everything so deeply".
















3.12.2017

Luumukiisseli ripauksella sitruunaa

Siskoni ja minä tykätään kovasti hyvästä ruoasta. Aina, kun olen kylässä siskoni perheen luona,  juttelemme jotain aiheeseen liittyvää. Ja aina pöytä katetaan jossain vaiheessa kyläreissua. Juttelemme resepteistä, ja selaamme Glorian ruoka&viini lehtiä, ihan niitä vanhojakin, eihän reseptit vanhene koskaan. Luumukiisselistä puhuessamme sisko muistuttaa aina sitruunan tärkeydestä, se kun tuo pikantin lisän kanelin kaverina kiisseliin.





Luumukiisseli



200g pehmeitä kivettömiä luumuja
reilu litra vettä
3/4 dl sokeria
luomusitruunankuoresta leveitä siivuja (otin juustohöylällä 3 siivua)
2 kanelitankoa
1dl vettä ja 3 rkl perunajauhoja
sitruunan mehua (puolikkaan sitruunan mehu)


Laita vesi kiehumaan kattilaan ja lisää luumut, sitruunankuoret ja kanelitangot. Keitä noin puoli tuntia hiljalleen poristen. Ota sitruunankuoret ja kanelitangot pois. Lisää sokeri ja sitruunanmehu. Laita kylmään veteen perunajauhot ja sekoita hyvin. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää ohuena nauhana suuruste kiisseliin, sekoita koko ajan. Nosta kattila vielä liedelle, ja anna pulpahtaa. Kaada valmis kiisseli tarjoiluastiaan ja jäähdytä. Kansi estää pinnan kuorettumisen. Tarjoa kylmänä kermavaahdon kanssa. Tai käytä riisipuuron lisukkeena.










2.12.2017

Tallinna

Nyt kun edellisen lentotyön layover kohteet ovat muuttuneet kaukomaista lähiseutuun, ovat ystävät kyselleet, että olenko ollut harmissani. En ole, sillä aikansa kutakin. Nautin tästä olotilasta, kun ei ole enää jet lagia, nukun yöni, eikä lentokoneessa tule vietettyä yhtämittaa aikaa tuntitolkulla. Toki vanhojen kollegojeni, hyvien ystävieni kuvat uima-altaan reunalta tänä talvena on vähän kirpaissut, mutta vain vähän.
 Minun layovereihin kuuluvat nykyään mm. Turku, Jyväskylä, Tukholma, Tallinna…. Ei ollenkaan paha. Nautin Tallinnassa aina lounaan jossain kivassa ravintolassa, jossa en ole vielä käynyt. Ja sitten myös ikisuosikeissani, kuten F-Hoone, Rataskaevu, Leib. Viimeksi Tallinnan stopilla nautin joulutorin tunnelmasta.






























Tallinna on niin <3














28.11.2017

Instagram viikko

Kiitos kaikille onnitteluista viime postaukseen. Edellinen viikko on enimmäkseen juhlittu 40-vuotiasta Reettaa. Toki töissäkin olin, mutta työpaikka oli muistanut minua pitkillä vapailla, joten otin ne ilolla vastaan, kerrankos sitä ihminen 40 täyttää. Ystäväni mukaan nyt alkoikin siis kokonainen vuosi yhtä juhlaa, Reetta 40 juhlavuosi. Siis siitä päivästä, kun täyttää, niin vuosi eteenpäin :). Sopii minulle. Tämä postaus on yhtä juhlaa, ja syntymäpäivä sana esiintyy monta kertaa!





Tallinnassa työreissulla.





Tallinnassa edelleen.





Ystävien kanssa Fazerin brekulla, syntymäpäiväbrekulla. Oli niiiiin ihanaa. 





Hemmoteltavana Naminassa, syntymäpäivänä.





Syntymäpäiväillallinen Gaijinissa, kuva tuli sohaistua vasta, kun suurin osa oli syöty.





Hemmottelua kotona.





Maiseman ihailua koti-ikkunasta.





Ystävän kanssa Pennyssä. Rakastan tuota ravintolaa.





Ja yhden kanssa kuohuvilla, kolmaskin liittyi seuraamme.





Toisten kanssa heilumaan Helsingin yöhön, syntymäpäiväviikonloppuna.




Fabrik ja ystäviä. Loistava ruoka ja parempi seura.





Löylyssä oli taas ihmisen parasta aikaa. Juhlittiin sielläkin syntymäpäiviäni.





Ja sunnuntaina minä -aikaa, kun ystävät olivat häipyneet ja minä muistelin menneitä
upeita päiviä. Ei voi muuta sanoa, kuin että HUH, miten upeasti juhlittu näitä
syntymäpäiviä. Kiitos kaikki rakkaat <3. Kiitos, että olette elämässäni.












21.11.2017

40

Voi pyhä jysäys, huomenna se tapahtuu! Täytän 40 vuotta, tsiisus. Ei se ole minulle mikään ongelma, ainoastaan se, että miten ihmeessä aika kulkee niin lujaa, ihan liian nopeasti. Vaikka olen jo vuosia, vuosia sitten tehnyt itselleni lupauksen nauttia jokaisesta hetkestä täysillä, ja elää kuin viimeistä päivää (äiti aina sanoo, ettei tarvitse elää kuin viimeistä päivää, ja minä sanon että miksi ei voi), niin silti aika vain hujahtaa. Tai ehkä juuri siksi. No, ei auta kuin yrittää pysyä kyydissä ja nauttia.

 Edellinen postaus herätti ihastusta, miten rohkeasti kerroin taas elämästäni ja unelmistani. En osaa muutakaan, kuin siis olla aito ja avoin, tässä ja nyt, unelmoida ja kertoa niistä unelmista kaikille. Olen koko aikuisikäni ollut sitä mieltä, ja tuntenutkin niin, etten halua lapsia. Viimeisen vuoden aikana on ollut jännä olo, että kyllä minä sittenkin taidan haluta. Oli kyse sitten iästä, elämäntilanteista, siitä mitä olen joutunut kokemaan, tai ihan mistä vain, niin en voi muuta sanoa, kuin että katsotaan mitä tuleman pitää. Toivoen ja uskoen, muuta en voi. Meni niin tai näin, niin lupaan nauttia elämästä tästäkin eteenpäin sama polte rinnassani, kuten aina ennenkin, täysillä ja keskittyen vain positiivisiin ja hyviin asioihin. Kuten nyt pimeimpään aikaan, saan valtavaa onnea ja hyvää fiilistä kynttilöistä ja kotoilusta. Oikeastaan rakastan pimeää(kin). Rakastan elämää, ihan sen kaikkia sävyjä, niitä synkimpiäkin. Sillä,  kun on käynyt kunnolla pohjalla, niin on taas vähän enemmän kiitollisempi kaikesta, mitä on. Onnellinen tässä ja nyt.




Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin on tuo 40 minulle sellainen ongelma,
etten mielestäni ole 40. Tuo näyttää numeronakin aivan liian isolta. Ajatuksena oudolta.

















18.11.2017

Viisi asiaa!

Blogeissa kiertää aina jotain haasteita, ja niihin on tosi kiva mennä mukaan, ja tarttua. Kuten nyt tämä viisi asiaa, taas saa kerrottua vähän lisää itsestään. Että s'il vous plait vaan!
Tämän haasteen bongasin iki-ihanan Tiian blogista Minäkö keski-ikäinen?









5 maata, joissa olen käynyt. No, työni vuoksi tietysti vaikka ja missä. Laitetaan tähän vaikka siinä järjestyksessä, mikä maa säväyttää eniten.


1. Italia (koska ihan kaikki siellä, ihan kaikki)
2. Amerikka (koska Amerikka on Amerikka)
3. Thaimaa (koska meri, ruoka, hieronta)
4. Mauritius (koska mielenrauha)
5. Tanska (koska Köpis)



5 hajuvettä, jotka olen omistanut. Hajuvesifriikin lempikysymys.


1. Thierry Mugler Angel (nimikkotuoksuni lukioajoilta asti)
2. Armani Privé Rose D'arabie (monta putelia mennyt, toinen nimikkotuoksuni)
3. Hermes Twilly (ihan mahdottoman hyvä uusi tuoksu)
4. Guerlain Shalimar (miehet tykkää)
5. Clean klassikkotuoksu (vain ja ainoastaan työtuoksuna)



5 paikkaa, jossa olen asunut. Paikkakuntia vain kolme, mutta paikkoja enemmän.


1. Amuri, Tampere (lapsuus)
2. Pyynikki, Tampere (nuoruus)
3. Kulosaari, Helsinki (muutto Isolle Kirkolle Tampereelta)
4. Kerava (ihaninta ja traagisinta elämässäni, ensin onni, sitten avioero)
5. Keskusta, Helsinki (uuden ajan ja onnen tyyssija)



5 ruokaa, joista pidän. Nyt päästiin asiaan, nimim. kulinaristi.


1. Risotto (kun risotto on hyvää, niin se ON hyvää)
2. Pasta (Italian lahja maailmalle, ja Hanna Gullichsenin lahjana reseptejä meille; avokadopasta, sitruunapasta, vodkapasta…)
3. Tartarpihvi (aina, kun on mahdollista tilaan tartaria ravintolassa)
4. Juustot (RAKASTAN juustoja)
5. Sushi



5 mieleenpainuvinta päivää. Hyvässä ja pahassa. Tulevaisuuden toivoja kaksi viimeisintä.


1. Kaikki valmistujaiset. (ylioppilas ja kaksi kertaa siivet lentoemännäksi valmistumisesta. Niin ylpeä olen ollut kaikkina noina päivinä)
2. Kaikki lapsuuden päivät. (minulla oli kaunis lapsuus, kiitollinen siitä)
3. Liiton loppu. (siitä alkoi minun selviytymistarinani, miten ikinä voin enää olla onnellinen. Siitä on nyt selvitty, ja pölyt pyyhitty olkapäiltä)
4. Tulevaisuuden onni ja rakkaus, hänen tapaamisensa (kuka tietää)
5. Vauva (niin, minulla on kummallinen vauvakuume, johtuuko iästä, ken tietää)



5 asiaa, mitä en koskaan.


1. Halua mitään pahaa kenellekään.
2. Jätä puolustamatta heikompaa.
3. Luo negatiivista ilmapiiriä.
4. Jätä sanomatta kauniita sanoja.
5. Tule käyttämään värikkäitä vaatteita.



5 kiinnostavinta urheilulajia. Itse tehdä, ja seurata.


1. Jooga (hurahdin bikram joogaan, erittäin fyysistä ja tehokasta)
2. Juoksu (raikas ilma, meri, maisemat, ja juoksu kulkee)
3. Jääkiekko (MM-kisojen loppuottelu, jos Suomi on mukana)
4. jaah…
5. jaah…



5 unelmaa


1. Perhe (mies, ihana sellainen ja lapsi)
2. Että saan tehdä rakastamaani työtä aina.
3. Tällä perheellä kiva koti.
4. Että saan matkustella vapailla lämpöön ja aurinkoon.
5. Ympärilläni olisi aina ne ihanat ihmiset, jotka nytkin ovat.



5 random asiaa itsestäni


1. Olen nuorena tehnyt mallintöitä, ja haluaisin vielä joskus taas, vanhana.
2. Olen horoskoopiltani Skorpioni, mutta luonteeltani kyllä äärimmäisen kiltti.
3. En voi sietää huonosti käyttäytyviä ihmisiä, alan ihan voimaan pahoin.
4. Saatan syödä litran jäätelöä kerralla.
5. Käytän rakastaa -sanaa noin 20 kertaa päivässä. 

















14.11.2017

Päivän kostyymi

Tykkäisin kovasti, jos talvet olisivat leutoja. Sellaisia, että ulkona tarkenee esim. nahkatakilla, ei tuulta eikä sadetta. Nooh, tammi- ja helmikuussa voisi sataa lunta, ja ihanteellinen lämpötila olisi -5 astetta, ei tuulta. Aurinkoisia päiviä vain. Mutta eihän se mene niin, tänä syksynäkin on ollut jos jonkinlaista myräkkää; vettä, lunta ja pirunmoista tuulta. Tämä asu olisi kuitenkin sellaisen ihanneilmaston syksyasu, muutama sellainen päivä on tänä syksynä ollut. Ehkä kaksi.




saappaat Högl
nahkatakki vintage kirppislöytö
tekoturkisliivi Lindex
farkut Diesel
pipo Samuji



















13.11.2017

Instagram viikko

Mukava ja tapahtumarikas viikko taas takana. Ihania ihmisiä, asioita ja kohtaamisia. Suorastaan taianomainen viikko! Varsovaa, Tukholmaa ja Pariisia, vähän Helsinkiäkin <3.





Brekutreffit ystävien kanssa, Story Kauppahalli. Yummyyyy!





Storyn pöydästä auringonnousun ihailua.





Varsovan lentokentältä ostettu joulukoriste. Tuo minulle mieleeni Lumiukko sadun jouluaattona.





Tukholmassa brekulle.





Mun lemppareita.





Parin päivän intensiivisen lentourakan jälkeen on ihana rojahtaa suihkun
jälkeen sohvalle ja nauttia lasi punkkua.





Ystävän kanssa treffit Strindbergillä. Ihanaa jutustelua, jaettua iloa ja surua.





Fly Tour Helsinki, mieletön kokemus. 4D tekniikalla mahtava Helsinki pläjäys
elokuvateatterissa. Suosittelen.





Ekberin miniatyyrileivokset, niin söpöä. Kotoilua ja kahvia.





Pariisin yöpyvä. Sanaton.





Näimme myös upean valo/musiikkishown heijastettuna Notre Damen katedraalin
seinälle. Huikea, upea spektaakkeli.