21.6.2017

Run for fun

Kun kyselin teiltä vinkkejä ja toiveita siihen, mitä haluatte minun jatkossa postailevan, tai mitä yleensä blogissani haluatte lukea, niin muutama toive tuli urheilun ja hyvinvoinnin tiimoilta. Lähinnä, mitä itse teen, kuinka pidän huolta kunnostani ja terveydestäni. Mielelläni voisinkin silloin tällöin jotain omia ajatuksiani heittää näistä, hyvä vointi ja terveelliset elämäntavat kuuluvat elämääni, kuin myös niistä lipsuminenkin. Siinä on mielestäni juuri se pointti, elämästä nauttiminen, hyvällä omallatunnolla.

 Urheilen säännöllisen epäsäännöllisesti, enimmäkseen juoksen. Se on niin "helppoa" ja ajasta, sekä paikasta riippumatonta. Tossut jalkaan ja menoksi, samalla näkee kauniita maisemia ja saa raitista ilmaa. Veren maku suussa en juokse, en juokse matkaa, en kello kädessä. Juoksen fiiliksellä, välillä kävelen. Ei se ole vakavaa, jos kunto loppuu kesken, joskus sitä on vaikka muille jakaa, joskus tuntuu että ei vaan millään jaksa. Enimmäkseen juoksemisessa olen kiitollinen siitä, että minulla on terveet jalat, keuhkot ja sydän, tunnen kuinka veri kohisee ja happi kiertää kehossani. Siitä täytyy tuntea kiitollisuutta, että jalat kantavat ja että on voimissaan. Kaikki muu on yhdentekevää, kuinka lujaa, kuinka paljon, kuinka kauan juoksen. Siis minulle, kunhan juoksen, ja edes joskus. Voi mennä viikko, jopa kaksi ilman juoksemista. En tunne siitä huonoa omaatuntoa, en tule huonolle tuulelle, enkä missään nimessä soimaa itseäni, että ei ole tullut nyt sitten juostua. Voi voi, mitä sitten, aurinko nousee silti, ihan joka päivä.

 Mitä yritän sanoa on, että minulle urheilu on mielen hyvinvointia ja sitä, että voin syödä vähän enemmän. Koska rakastan hyvää ruokaa, ja herkkujakin, niin urheilen myös ihan puhtaasti sen takia, että voin syödä vähän enemmän. Aika hedonistista siis tämä minun filosofiani urheilun suhteen, oikeastaan ihan koko elämän suhteen. Mitä kropan malliin tulee, niin se on puhdasta perimää, atleettinen vartalon malli tulee suoraan isältäni, geeneillä on kyllä merkitystä. Toki myös sillä, että tolkuttomalla mässäilyllä ja bissen kittaamisella saisin aikaiseksi muhkeamman minän. Kohtuus siis tässäkin on hyväksi :)

 Voimaharjoittelua teen ihan kotoa käsin kahvakuulalla, sekä hotellien kuntosaleilla, niistä sitten eri postauksessa. Voimaharjoitteluuni pätee myös sama rento ote.

















2 kommenttia:

  1. Hyvä liikuntafilosofia! Jos ryppyotsaisesti rutistaa, lähtee ilo tekemisestä - ja pian jää lenkit tekemättä. Itse en enää juoksemaan jalkojeni takia pysty, mutta välillä kävelylenkillä unohdan sen ja muutaman juoksuaskeleenkin otan. Ihan liikunnan ilosta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilo on hyvä säilyttää, niin urheilussa kun kaikessa muussakin!

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.