28.6.2017

Se mitä pakenet, saavuttaa sinut

Yksi kauneimmista kirjoista, joita olen lukenut, on Haruki Murakamin Kafka rannalla. Se on unenomainen, koukuttava ja täynnä taikaa, paljon viisauttakin. Ikuisesti sieluni syövereihin jäi lause kirjasta, joka todella laittoi aikoinaan ajattelemaan, ja on viime aikoina noussut taas mieleeni. Lause kuuluu; "Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kun ihminen oikein kovasti yrittää saada jotain, silloin se ei onnistu. Ja kun hän juoksee karkuun minkä jaloista pääsee, se mitä hän pakenee yleensä tavoittaa hänet. Tämä siis noin yleisesti ottaen."

 Niin, tuolloin parisuhteessani pakenin yhtä tiettyä asiaa, sellaista, joka oli totta ja jota en osannut hyväksyä. Ja lopulta tuo asia kuitenkin tavoitti minut, ja johti lopulta avioeroon. Kyllä, myönnän että yksi suurimmista syistä eroomme olin minä, minun suhtautumiseni joihinkin asioihin. Ja se on kuulkaas vaatinut paljon henkistä työtä, katsoa peiliin ja myöntää omat heikkoutensa, tyhmyytensä ja lapsellisuutensa. Nyt, 1,5 vuotta erosta voin sanoa olevani valmis, ainakin valmiimpi ja viisaampi ihminen tulevaisuuteen. Kaikki surutyö on tehty, omat virheet käyty läpi, vihattu, itketty ja oksennettu. Katkeruudelle en tule koskaan antamaan milliäkään tilaa elämässäni, se näkyy naamasta. Siksi kaikki tunteet on käytävä läpi, ja ennen kaikkea myönnettävä omat heikkoudet, jotta voi taas viisaampana jatkaa matkaa.






Se, mitä nyt tiedän elämästä on; rakasta, rakasta ja rakasta. Kaikkia
ja kaikkea. Unohda omat jääräpäiset mieltymykset, ole avoin
kaikelle ja kaikille. Ole lempeä, ota syliin. Loppujen lopuksi tässä
elämässä on kyse hyvyydestä ja rakkaudesta. Me kaikki olemme
täällä toisiamme varten. Ole hyvä ihminen. Rakasta.








12 kommenttia:

  1. Olet viisasti oivaltanut vaikeita asioita, se vaan on niin vaikeeta ymmärtää ja periksi antaa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, itsepäisenä vain junnaa tuulimyllyjä vastaan...

      Poista
  2. Tuo lause on niin totta. Itsensä kohtaaminen on yleensä se vaikein asia tässä maailmassa ja sitä vastaan taistelee ihan huomaamattaankin. Pelkkä ajatus siitä, että se oma minä osoittautuisikin illuusioksi, tai ainakin voimakkaasti väritetyksi todellisuudeksi, pitää huolen siitä, että mielummin sitä juoksee ja todella lujaa kuin saisi selville jotakin mitä ei haluaisi.

    Pakoonjuokseminen ei auta, koska totuus saavuttaa aina jossakin vaiheessa. Nöyrtyminen, itkeminen ja lopulta asian hyväksyminen on omalla kohdalla osoittautunut loppupeleissä paremmaksi vaihtoehdoksi kuin pakeneminen. Ikävä kyllä tämän asian tajuaminen on vaatinut todella paljon ja ego on murentunut matkan aikana pieniksi palasiksi, mutta kun sen on saanut uudelleen kasaan ja se vastaa vihdoinkin sitä totuutta, joka olen, niin se on vahvempi kuin koskaan. Enää ei tarvitse juosta karkuun :)

    Ihanaa kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peiliin katsominen on pirun vaikeaa, tai myöntäminen, että olisi tehnyt väärin ja virheitä. Mutta oppia ikä kaikki. Sitä on varmasti hyvin viisas sitten vanhana mummona ;)

      Poista
  3. Vaikken tietenkään tiedä mistä puhut - yksityiskohtia siis - niin voin samaistua (jälleen kerran!) tuohon tunteeseen mistä kirjoitat. Tunnistan itsekin että on asioita joista pidän kiinni vaikka eivät taatusti tee hyvää parisuhteelle. Ja vain siksi "että se on mun oikeus ja MINÄ en halua tehdä sitätaitätä, kohdata kompromissia!" Aina silloin tällöin hiljaa vain itselleni tunnustan että itseäni saan syyttää jos toinen eräänä kauniina päivänä ei enää alistukaan liian vähäiseen huomioon...


    Lupaa omalle polullesi vain ja ainoastaan hyvää, kun itsetuntemuksesi on jo tuolla tasolla Kuten viisaasti kirjoitat, uusien ihmisten ja suhteiden kohtaaminen on jo alkumetreillä vahvemmilla perustuksilla kun ei pelkää mitään, ei itsessään eikä tunteissaan vaan on iloinen ja avoin. Disclaimer: ei siis tarkoita luonnollisestikaan oman itsensä kadottamista tai mihin tahansa myöntymistä. ;)

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kliseistä kuin se onkin, niin olen viisastunut ihan valtavasti reilun vuoden aikana. Ja kun on mokannut jotain niin pahasti, niin ei samoja virheitä enää halua toistaa. Se olisi jo silkkaa tyhmyyttä. Tästä lähtien haluan olla elämässä entistä avoimempi, rakastavampi ja hyväksyvämpi.

      Poista
  4. Mä en kestä miten ihana ihminen olet! Ja miten mukavaa on tulla kurkkaamaan blogipäivitystä ja ilahtua suunnattomasti aina kun olet kirjoittanut/napsinut kuvia/nähnyt vaivaa blogisi eteen. Olen iloinen, että löysin blogisi. Se antaa paitsi iloa silmälle kauniiden asukuvien muodossa, myös ajateltavaa! Se on minusta harvinaista.
    T. Rva -75

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi elämän kevät. Kiitos aivan valtavan ihanasta kommentistasi. Kyllä taas tuli niin hyvä mieli, ja into kirjoittaa ja jakaa ajatuksia. Ihanaa kuulla, että tästä blogistani ihan oikeasti pidetään.

      Kiitos sinulle, ja ihanaa kesää.

      Poista
  5. Moikka, täällä ilmoittautuu uusi lukijasi :) Kirjoitat tosi mukavasti ja sujuvasti, jotenkin tuntuu että olisin tuntenut sinut ihan oikeasti :D Mahtavaa kesää sinulle Reetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiitos ja kiitos. Olen taas ihan liikuttunut teidän kommenteistanne. Lämpimästi tervetuloa lukemaan blogiani. Ihanaa, että tykkäät.

      Kiitos samoin, ihanaa kesää!

      Poista
  6. Olipa ihana teksti ja voin myös siihen samaistua. Tosin omassa erossani en ihan allekirjoita, että vain minä olisin ollut syypää eroon, mutta ehdottomasti minäkin olin syypää. Mutta eikö eroissa aina ole kaksi osapuolta ja ne kaksi tyyppiä siinä liitossa tuo siihen kaiken sen aiemmin eletyn elämän ja ne omissa kodeissaan opitut tavat ja tottumukset? Minä olen oppinut sen, että rakastaminen on tärkeintä, mutta myös sen, että hiljaa hyvää tulee. Ei ole kiire mihinkään ja tutustua voi ihan rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Juu en minäkään missään nimessä ole yksin syypää eroon, siihen tarvitaan aina kaksi. Mutta mitä lähinnä tarkoitin, että olisin paljon voinut tehdä toisinkin ja olen oikeasti todella pahoillani, miten menin tyrimään muutaman asian.
      Nyt olen taas viisaampi ja uskon, että paljon parempi ihminen. Rakastaminen, hyväksyminen ja armollisuus ovat niitä tärkeimpiä elämän hyveitä, ainakin minä olen oppinut nyt niin. Ja näihin pyrin tulevaisuudessa.

      Ihanaa kesää sinulle <3

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.