8.8.2017

Joskus silmiin nousee vielä suru

Elämäni tuntuu tällä hetkellä todella hyvältä, olen tyytyväinen ja arki tuntuu ihanalta. Olen nauravainen, hymyilen ja olen iloinen, voisi jopa sanoa, että olen onnellinen. Olen erosuruni käynyt läpi, puntaroinut ja analysoinut. Kauan siihen meni, ja tämä kevät sekä kesä on tuntunut hyvältä elämältä. Silti, mitä kummallisimmissa tilanteissa voi silti raastava kaipaus ja suru vielä nousta pintaan. Eilen se tapahtui lennolla Kööpenhaminasta Helsinkiin. Matkustin oman työpäiväni päätteeksi matkustajana kotiin. Ostin Köpiksen kentältä kanelipullaa, jota minulla oli aina tapana tuoda Tanskan reissulta kotiin, ex miehelleni ja minulle. Lagkagehuset on tuo kahvilaketju, jossa on ihan täydelliset leivonnaiset, sieltä siis ostin tuota suussasulavaa kanelikierrettä.
 No, maistoin sitä lentokoneessa. Maku toi heti muistot mieleeni, ja kyyneleet kipusivat silmiini. Itkin ja söin, tuntui kuin kurkussani olisi ollut pala, enkä lopulta maistanut enää mitään, ehkä vähän suolaisia kyyneleitä sekoittuneena kanelin aromiin. Oletteko muuten huomanneet, että kun itkee, niin silloin ei maista yhtään mitään. No, harvemmin sitä on suussa mitään, kun alkaa itkettämään, mutta joskus.
 Silloin tällöin siis vielä tuon iloisen hymyn ja silmien takaa nousee kaihon tunne, riipivä suru ja ikäväkin. Nuo ovat kuitenkin hetkellisiä tunteita, syvästi tuntevan ihmisen siunaus ja kirous. Annan niiden tulla ja annan niiden samantien mennä. Elämä on kuitenkin elämää, varsinkin silloin kun siihen sekoittuu ilo sekä suru sopivassa suhteessa, nykyhetki ja kaipaus, nauru ja kyyneleet, tyytyväisyys ja pettymykset, unelmat sekä takapakki. Rakastan elämää, rakastan elämää, joka maistuu sopivasti makealta ja ihan vähän kitkerältä.














25 kommenttia:

  1. Maut, tuoksut ja musiikki voivat tuoda tunteita pintaan pitkän ajankin kuluttua. Muistan itsekin joskus purskahtaneeni itkuun autossa tunteita ravistavan musiikin soidessa, tuoksut ja maut ovat monta kertaa vieneet ajassa taaksepäin niin hyvässä kuin pahassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tuoksut vievät aina lapsuuteen asti. Jostain äitini käyttämästä hajuvedestä voi nousta suuretkin tunteet pintaan, kauniit ja ihanat muistot.
      Tunnen suuresti, ja se on ok. En haluaisi kenenkään vievän tuota ominaisuutta minulta pois.

      Poista
  2. E.H
    Ihan tuli kyyneleet silmiin lukiesss tuota. Ihanaa kumminkin tuo sinun suhtautuminen❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, onpa kuitenkin kiva kuulla, että osaan koskettaa. Kiitos kauniista kommentistasi.

      Poista
  3. Musiikki, tuoksut ja maut, ne on niitä jotka nostavat muistot pintaan ja aina täysin arvaamatta! Yhtään en ikinä osaa varautua kun jokin laulua tai tuoksu saa kyyneleet virtaamaan. :( Kivat asiathan on mukavia muistella, ja myhäillä itsekseen mutten aina välittäisi noista raastavista muistoista. Toki, ihanista hetkistä ne kipeimmät muistotkin tietenkin nousee.

    Läpi ne vaan on mentävä, ja tuloksena vahvasti tunteva tyyppi. :) <3

    t.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, olen kuitenkin tyytyväinen tähän herkkään ja vahvasti tuntevaan sieluuni. Tunnen niin kovin väkevästi kaiken, ja olen siitä onnellinen.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Hienosti kirjoitettu, kosketti.😍

    VastaaPoista
  5. Kipeimmät kokemukset ovat uskomattoman kasvattavia. Omalla kohdallani asiat jotka joskus ovat tuntuneet maailmanlopulta ovat aikanaan näyttäneet kasvattavat kasvonsa ja lisäksi juuri niin on pitänyt käydä - että tuli tilaa jollekin paremmalle. Jokaiselle pilvelle on aina löytynyt hopeareunat. Ihan jokaiselle! Aika, tuo armollinen ystävä myös hioo muistojen särmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri näin. Erotuskissani en voinut ymmärtääkään, kuinka paljon tämä minua kasvattaa ja opettaa. Päivääkään en vaihtaisi pois, näin se on. Asioita tekisin kyllä erilailla, mutta se on myöhäistä. Näillä mennään, viisaampana.

      Poista
  6. Muistot ovat tallella - eipä niistä mihinkään pääse ja välillä jokin asia laukaisee ne ja kaipauksen, ikävän - tai onnen tunteet. Kaikki ne elämään kuuluvat eikä se entinen elämä mihinkään katoa - se vain muuttaa muotoaan ja antaa tilaa uudelle. Minulle musiikki laukaisee hieman liiankin usein ne muistot jostain entisestä. Tässä iässä ei oikeastaan voi kuin iloita siitä, että vielä muistaa;)
    Ihanaa elokuuta, Reetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauskasti kirjoitit tuon, että voi iloita siitä, että vielä muistaa ;)

      Niin, entinen elämä on minussa aina, opetuksena ja muistutuksena tietyistä asioista. Kiitollisena pidänkin sen niin.

      Kiitos samoin, ihanaa elokuuta.

      Poista
  7. Ihana teksti! Itse vuoden alussa eronneena pystyn samaistumaan täysin. Joskus ne hyvät ajat tulevat mieleen vaikka eron on käsitellyt enkä siihen vanhaan elämääni enää missään nimessä palaisi.

    Mutta tärkeää ettei kiellä itseltään mitään tunteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunteiden pitää antaa tulla, se on juuri niin. Olen purskahdellut itkuun ihmisten keskellä, antanut kyynelten virrata. En edes pystyisi niitä nielemään. Niellyt kyyneleet tarttuvat kurkkuun ja jäävät siihen palaksi.

      Poista
  8. On harvinaista, ihailtavaa ja esimerkiksi itselle, kun tapaa (tässä tapauksessa lukee) ihmisen, joka näkee omankin osuutensa (eikä kitkeränä sälytä kaikkea syytä toiselle) ja vielä on niin rehellinen, että tunnustaa surreensa (ja toisinaan yhä surevansa) eikä yritä kieltämällä vähätellä tunnettaan. Kunnioitan. Amerikaksi usein kirjoitetaan, että joku on "inspiring". Sinä Reetta olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi elämä! Kiitos aivan mielettömän koskettavasta kommentistasi. Onpa upeaa kuulla, että olen "inspiring". Kiitos.

      Poista
  9. Voi murunen❤️I love you❤️Saara

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.