21.9.2017

Päivän kostyymi

Vaihteeksi tätäkin, eli päivän kostyymi. Vieläkään en ole päässyt tasaisen arjen makuun ja päivittämään blogiani, saatika kun tulen vielä vähän paremmin esille blogini kanssa tulevaisuudessa, niin sekin saa ihan hetken vielä odottaa.

 Kurssi on siis läpäisty ja paria check lentoa vaille, olen valmis emo uudessa firmassa. Jännittävää, ihanaa, kutkuttavaa ja ihan sairaan upeeta! Siitä vielä lisää myöhemmin. Kurssin jälkeen, kaikkeni antaneena sain kunnon nuha-flunssa-räkätaudin. Inkivääritee teki tehtävänsä, ja nyt olo on taas ihan ok.













Takki Zara
Nahkahousut By Malene Birger



Luottohousut on taas kaivettu esiin, nahkahousut siis. Yhä vain olen erittäin tyytyväinen
vuosien takaiseen satsaukseen. Perfect!






13.9.2017

Väliaikatietoja

Hello hello! Täällä ollaan, hengissä... (just ja just). Nyt on kyllä jäänyt niin puolitiehen blogijutut, että anteeksi siitä. Mutta ei tässä muuta voi. Aamusta iltaan opiskellaan, sitten nukutaan. Jossain välissä syön litran jäätelöä, ainoa lohturuoka joka menee kunnolla alas suusta. En muistanutkaan kuinka hemmetin raskasta kaiken uuden oppiminen on, ja kaikesta vanhasta, jota on tankattu 11 vuotta kaaliin, niin siitä irti pääseminen. Saatika jokainen aamu tolkuttoman aikaisin sängystä ylös nouseminen. Toki aikaisia aamuherätyksiä ammattiini on aina kuulunut, mutta ei viittä aamua peräkkäin, ja nyt jo kolmatta viikkoa. Sanoinkin kurssikavereilleni, että 13 tuntia kestävä Thaimaan lento ei väsytä tippaakaan niin paljoa, kuin 8 tunnin koulupäivä.
 Mutta viimeisiä päiviä viedään, nämä testit on läpäisty, ja vielä muutama on edessä. Sitten voin ylpeänä pukea uuden univormun ylleni. Ja olla osa suomalaista lentoyhtiötä. Olla osa jotakin, josta voin ylpeänä kertoa. Sitä ennen kuitenkin vielä sormet ristiin, että läpäisen loputkin koitokset.
 Ja sitten vielä, kun elämä tästä kohta tasapainoittuu, niin alkaa kunnon blogitouhu taas. Kiitos, kun jaksatte olla siellä. Kiitos, kun tykkäätte lukea blogiani. Pian alkaa taas päivän kostyymit pyöriä, sekä innostus kokkailuun palailee. Sisustuskin tuntuu taas ihan kivalta, hyvä tästä vielä tulee.











3.9.2017

Instagram viikko

Ihania elämänohjeita teillä, kiitos niistä. Viitaten siis tuohon edelliseen postaukseeni. Kaikki asiat uuden äärellä on yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa. Samaan aikaan voi kurkkua kuristaa ja silti lennellä perhosia vatsassa. Aion nyt vain hoitaa asian kerralla ja yrittää nauttia kuitenkin kaiken tämän epävarmuuden keskellä kaikesta. Ja sitten, kun kaikki on taas huomattavasti tutumpaa ja tasaisempaa, niin nautin täysillä.

Blogiasioihinkin on siis tulossa todella kutkuttavan ihania muutoksia, heti kun nämä työasiat ovat taas arkisella tasolla, nyt vielä paahdetaan ja opiskellaan.





Marjatankkaus.





Oppilas lähdössä kouluun aamutuimaan.





Oppilas väsyneenä.





Lähikahvilassa tekemässä tehtäviä.





<3





Lenkillä Larussa.





Pieni perjantaipullo.











2.9.2017

Tasaista kiitos !

Olen nyt viikon ollut uuden äärellä. Tunteet ovat olleet aikamoista vuoristorataa, välillä itkettää ja välillä naurattaa. Vaikka halusinkin juuri tätä, ja haluan edelleen, uuteen lentofirmaan töihin, niin silti kaikki on jotenkin sekavaa ja tunteikasta. Ovathan nämä suuria elämän päätöksiä, ja juuri se, että hyppää tutusta ja turvallisesta uuden äärelle, vaikka lentotyötä onkin, on mieltä myllertävää. Mielessä käy tunteet, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään? Oliko tämä nyt järkevää? Pääsenkö kokeista edes läpi? Apua, onpa kaikki jotenkin vaikeaa, uuden oppiminen meinaan.
 Olen ihminen, joka ei saa kiksejä epämukavuusalueen puolelle menemisestä. Olen aina ihmetellyt, että kuka muka tykkää?? Pidän kaikesta, joka on mukavuusalueellani. Tykkään tasaisesta ja loivasta arjesta, tykkään tilanteista, jotka eivät kovasti muutu. Siis perusarjessa. En kaipaa ilotulitusta, valokeiloja, enkä shampanjaa (no sitä khyyllä). Mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Kuitenkin yli 1,5 vuotta elämästäni on ollut yhtä suurta myllyä. Avioero, firman osakkuus ja sen tajuaminen, ettei minusta ole yrittäjäksi, takaisin lentotyöhön ja nyt tieten tahtoen taas uuteen. Huh, vähempikin riittäisi. Ja ihan itsehän minä olen näihin tilanteisiin ajautunut, mutta toivon tiettyä seesteisyytä ensi vuodelle, tai ihan jo loppuvuoteen kiitos.