13.12.2017

Eron kaava

Minun avioeroni kaava näin naisen näkökulmasta noudattaa melkolailla sellaista yleistä toimintamallia. Ja tarkoitan siis eron jälkeistä elämää, lähinnä suhtautumista miehiin ja vähän tulevaisuuteenkin.
 Eroni jälkeen oli tunne, etten halua tavata yhtään ketään, en istua kenenkään tuntemattoman kanssa treffeillä puhumassa itsestäni tai kysellä toisesta mitään. En halunnut tutustua yhtään kehenkään kuukausiin, olin niin rikki ja säröillä, että keskityin vain lähinnä robottimaisesti elämän perustoimintoihin, hengittämiseen ja nielemiseen. Ja töihin. Ajan kuluessa alkoi kuitenkin kaksilahkeiset jo vähän kiinnostaa, ja Tinder! Treffeillä istuminen tuntuikin ihan hauskalta idealta, ja olihan se. Oli mukava käydä syömässä ja lasillisella, tutustua uusiin ihmisiin. Oli mukavaa jutustella, ja tästä kaikesta muutama treffikumppani on jäänytkin elämääni ihan kavereina. Tajusimme heti, ettei tästä tule mitään rakkaustarinaa, eikä jälkipolville kerrottavaa, mutta sen verran mukavat jutut, että jatketaan tapailua ihan frendeinä.

 Sitten tuli jotenkin pakonomainen tarve löytää kumppani, tunne siitä, että perkule pakko löytää joku, että aika loppuu pian, nyt joku tänne ja heti! Ystäville lähti viestejä, että eikö teillä nyt ole ketään sinkkua ystäväpiirissä, "Peran puulaakijoukkueesta joku, voi olla vähän tanakkakin, kunhan on hauska". Muutama lyhyt suhde tuossa olikin, ei kuitenkaan niitä Peran kavereita, huh…  Ja sitten tulikin tunne, että ei hitto, miksi minä väkisin olen jonkun kanssa, vain olemisen takia. Jos sitä suurta tunnetta ei ole, ja jos vain ei tunnu siltä, että tämän ihmisen kanssa minä haluan olla loppuelämäni, niin miksi turhaan kuluttaa kummankaan aikaa ja sydäntä.
 Nyt elän siinä fiiliksessä, että haluan vain olla ja nauttia elämästäni, työstäni, ystävistäni, läheisistäni, vapaa-ajastani, kodistani ja kaikesta ihanasta, mitä minulla on. Minulla on niin paljon kaikkea, josta olen kiitollinen ja hyvilläni. Keskityn nyt vain kivoihin asioihin elämässäni, nautin! Ja tiedän sen, että se joku tulee minun luokseni, kun aika on otollinen ja valmis. Minä en enää etsi ketään.

 Näin uskoisin tämän kaavan aika monella menevän; ensin on eron jälkeen tuska (ei halua tutustua kehenkään), sitten uteliaisuus (ehkä tuolla on joku kiva tyyppi), seuraavaksi iskee epätoivo (pakko saada kumppani ihan heti), ja lopuksi sieluun istuu rauha (tiedän, että tuolla jossain on joku minulle, tulkoon hän luokseni).
 Miehillä tämä kaava tuntuu menevän näin; ero, pari baari-iltaa ja sitten asutaankin jo uuden daamin kanssa yhdessä. Eikä siinä mitään, onnittelen teitä miehiä tästä mutkattomasta suhtautumisesta elämään, carpe diem ja c'est la vie! Olen jopa vähän kateellinen tuosta heittäytymisen taidosta, elämisen kepeästä askeleesta ;)




Minä tunsin tarvitsevani kuitenkin aikaa.













29 kommenttia:

  1. Tuo kaava on kyllä ihmetyttänyt (kadehdittanutkin) miekkosissa, niin huolettoman kevyeltä pitkästäkin suhteesta poistuminen usein vaikuttaa😶Julkisuudesta viimeisimpänä isoisä Sami Garam, vasta viikkoja sitten eronnut 30 v.liitosta ja bäng! seurustelee. Keittiöpsykologi voisi tähän silti jotain selitystä l. viidenkympin kriisiä löytää kun kuvaan on kuulunut myös 12 maratonia 12 kuukaudessa😆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehillä on ehkä se, että he eivät vain ajattele ja analysoi niin paljoa. He vaan menevät ja tekevät. Yleistämättä, mutta yleensä kuitenkin.

      Poista
  2. ❤🎅🤶

    Hiljaa hyvä tulee,

    T.Rva46

    VastaaPoista
  3. Toivon, että sulle vielä kulman takaa tulee se prinssioikea. Silloin kun sitä vähiten odotat ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❤️
      Minäkin toivon, ja oikeastaan tiedän sen niin olevan.

      Poista
  4. No mutta, it takes two to tango.
    Suinpäin uuteen suhteeseen ryhtyvää miestä kohden on vastaavasti nainen 😊 ei siis vain miehet toimi niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halunnut tässä yleistää, toivottavasti tällaista kuvaa en luonut. Tottakai näitä molempia tapoja ja satoja muitakin on molemmilla sukupuolilla. Ja voihan tuo nainen, joka suhteeseen ryhtyy hätähousu miehen kanssa, olla juuri tässä viimeisessä vaiheessakin...

      Poista
    2. Niin löytyy, se nainen joka on siinä epätoivo vaiheessa "pakko löytää joku"
      Nimim been there done that seen all

      Poista
  5. Siellä se joku jo odottaa ja suorittaa jokapäiväisiä askareita ja jonain päivänä teidän tiet kulkee yhteen. 💛💚💛

    Ihanaa päivää Reetta💝 rakkaus voi muuten yllättää ja tulla vaikka tanakassakin muodossa, me tanakat meinaan ollaan ihan yes😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin odottaa, ja toki saa olla minkä mallinen vain. Tanakoistakin on kokemusta 😊
      Se on lähinnä mun ystävältä elämään jäänyt repliikki, kun kysyi aikoinaan multa jotain tuttua miestä kaveripiiristäni "saa olla tanakka". Se on sellainen läppä vaan. ❤️

      Poista
    2. Sinä se ihanista ihanin oot <3

      Poista
  6. Juuri noin on mennyt minunkin polkuni mieheni äkillisen kuoleman jälkeen. Ja tuo pakko saada joku -tunne kyllä tuli vaikka minulla on lapsi eikä treffailu edes ollut kovin helppoa, kun lapselleni en halua ketään nopeasti esitellä. Nyt, kuuden vuoden jälkeen leskeytymisestä on ihana rauha omassa päässä eikä minkäänlaista suhdetta mailla eikä halmeilla. Treffailu eronneiden miesten kanssa on oman kokemuksen jälkeen ollut tosi tuskallista, kun vaikka mies olisi eronnut jo yli kymmenen vuotta sitten niin sitä ex:ää tunnutaan haukkuvan ihan kuin oltaisiin erottu juuri eilen. En jaksa yhtään tuollaista toisen mollaamista. Sen ex:n kanssa on hankittu lapset jne. joten kyllä siinä liitoissa jotain hyvääkin on ollut. Katkeruudesta pitää päästä yli ennen kuin mun kanssa voi treffailla. Omatkin pettymykset on hyvä käydä läpi ennen vakavampaa suhdetta jotta ei olisi odotuksia, että toinen pelastaa mut kaikelta pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, olen pahoillani suuresta surusta, jonka olet joutunut kohtaamaan. Läheisen kuolema on pahinta, mitä on.

      Tuo on niin tuttu ilmiö, tuo exän haukkuminen. Ihminen tekee itsestään ihan hölmön haukkumalla edellisiä kumppaneitaan. Miksi tosiaan on viihdytty sitten niin kauan kuitenkin yhdessä ja tehty vielä lapsi/lapset , jos kumppani on niin järkyttävän kamala ollut, kun annetaan ymmärtää. Huh.

      Kyllä tämä eroprosessi on laittanut itsensä katsomaan hyvin tarkkaan ja syvälle sinne peiliin. Nyt on taas vähän viisaampi ihminen.

      Lämmin halaus sinulle <3

      Poista
    2. Kun luin kommentteja niin Riikan kirjoitus pysäytti ja jäin miettimään, että siinäpä toinen nainen(Reetan lisäksi) joka puhuu viisaita.
      Toivon teille molemmille onnea ja rakkautta tulevaisuudessa...olette upeita naisia!
      Rauhaisaa joulunaikaa toivottaa Tiina

      Poista
    3. Voi sinä ihanuus. Kiitos kauniista kommentistasi. Riikan kommentti kyllä kieltämättä pysäytti ja hiljensi vähäksi aikaa.

      Mukavaa ja kaunista joulunaikaa sinulle myös.

      Poista
  7. Ehkäpä se oikea ja lopun elämän kumppani vielä tulee eteen, odottamatta ja silloin, kun sitä ei etsi. Ihanaa, kun osaat nyt nauttia kuitenkin omasta elämästäsi ja arvostat sitä, mitä sinulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tulee. Siitä ei ole epäilystäkään. Luotan rauhallisena elämään. Aivan ihanaa <3
      Elämä tuntuu juuri nyt niin hyvältä, kun on rauha ja tyyneys.

      Poista
  8. Voi Reetta. <3 Siellä se nurkan takana jossain odottaa ja yllättää jonain päivänä. Suuri halaus ja lämpimiä ajatuksia sinne!

    VastaaPoista
  9. Me ollaan käyty läpi samat vaiheet; mulla myös tällä hetkellä fiilis; elämä on jees näinkin. Se tulee kun on tullakseen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tuntuu paljon paremmalta, kun on rauhallinen olo, eikä etsi mitään.

      Ihania onnenhetkiä sinulle, nyt ja tulevaisuuteen <3

      Poista
  10. Olipa mielenkiintoista luettavaa. Niin omakohtaisia kuvioita vuosien takaa. Minulle tuli myös sellainen vaihe, että oma itsenäinen elämä oli mallillaan ja hyvin eron jälkeen. Kaikki toimi. Oli vaikeaa edes kuvitella kumppania siihen. Kuljin itsellisenä naisena juhlissa, matkoilla, tapasin ystäviä jne. ja täytyy sanoa, että nautin olostani. Jotkut tutut kysyivät, että enkö lainkaan kaipaa kumppania. Jotkut jopa kertoivat, että olivat kateellisia itsenäisestä elämästäni. Mutta sitten kuin kulman takaa tulikin elämääni mies, kippari, etsimättä. Ja ei sekään ihan helposti käynyt, kun tuli mies mukaan kuvioihin. Olin jo niin pinttynyt tapoihini. Olin elänyt kuusi vuotta yksin. Mutta aika opetti taas kaksinelämisenkin.
    Kaikkea hyvää sinulle Reetta tulevassa elämässäsi. Elämä osaa yllättää.
    Ihanaa joulunodotusta itsenäiselle naiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, jotenkin niin lohdullista ja ihanaa luettavaa. Että kyllä se elämä vain ihanalta maistuu näin itsenäisenäkin. Toki, tiedän, että kaipaan miehen kosketusta ja ennenkaikkea tahdon rakastaa jotain ihmistä niin kovasti, että kyllä minä jonain päivänä sen oman kullan haluan. Mutta tulkoon etsimättä ja hakematta, ihan itsekseen.

      Kiitos tästä kommentistasi <3

      Poista
  11. Miehet ovat heikkoja yksinään, naiset ehkä vahvempia. Miesten kaava on juuri kirjoittamasi kaltainen, kukasta-kukkaan, suurin piirtein, pääasia, että joku Daami on kainalossa, pitäähän paidat olla pestynä ja silitettynä, ja köh, eihän äijä niitä ole tottunut tekemään. Vahva nainen tulee toimeen omillaan, olethan sellainen! Mottoni: "parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa". Mukavaa Joulunaikaa, joulu ja etenkin joulunalusaika on ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en tiedä mitä miehet ovat, enkä halua yleistää, mutta suruaika tuntuu kovin kevyt heillä olevan, tunteeton.

      Kiitos samoin, mukavaa joulunaikaa sinulle myös.

      Poista
  12. Hieno kommentti anonyymi😁täysin samaa mieltä kanssasi!! Hyvää joulun odotusta Reetta!! Ja kivaa että Joulu tuntuu taas Joululta! Terveisin Pia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää joulunaikaa sinulle Pia myös, nyt tuntuu kyllä ihan hyvältä. Välillä tosin on pala vielä kurkussa.

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.