12.1.2019

Uusi meikkivoide

Olen vannoutunut Estee Lauderin Double wear -meikkivoiteen käyttäjä, mutta nyt löysin uuden suosikin. Molemmat yhtä hyviä, tämä uusi tuttavuus vain edullisempi, hyvä hyvä! Aloin myös monien meikkitaiteilijoiden suosituksesta käyttää meikkivoiteen alla Weledan skin food voidetta, sillä saa ihanan efektin kosteutta heruvasta ihosta. Kiitos monien öljyjen, joita voiteessa on, iho ON kostea ja kuulas. Jatkan edelleen Whamisan tuotteilla, mutta tätä skin food voidetta laitan viimeiseksi ja sitten meikkivoide päälle. Voide kannattaa hieroa hyvin sormenpäissä ennen voiteen levittämistä.







Lähtötilanne aikas punakka iho (johtunee myös siitä, että hieroin voidetta ihooni innokkaasti), ja lopputulos on tasainen ja hehkeä. Juuri tämän vuoksi meikkivoide on meikkipussini tärkein tuote. Vaikka mitään muuta meikkiä en laittaisi, laitan kyllä, niin meikkivoide vaan tekee ihmeitä.







9.1.2019

Instagram viikko

Eipä ole kuvien perusteella ollut kummoinen viikko, viime viikko siis. Ainakin päivystin ja söin. Löylyssä kävin myös, sekä kalakeitolla että löylyissä, myös meressä pulahtamassa. Hyvä viikko. Jotenkin tuntuu nyt vain siltä, että haluaa tehdä kovasti töitä, ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet, sitten onkin jo kevät ja lupaus kaikesta ihanasta edessä; ikimuistoisesta kesästä. Lomaani saan odottaa syyskuulle asti, sitten lähden johonkin pitkälle, joko pitkälle tai hyvin pitkälle. Mutta ei mennä nyt vielä siihen.





Rakastan pastaa. Tämä oli minun päivystyspastani.





Löyly. Tämä kalakeitto on niin hyvää. Eikä porkkanaa, hyvä, koska minusta
kalakeittoon ei kuulu porkkana. Vasemmalla miehen kädet herättivät huomion, kyllä, hän
on mies ja hän on ystäväni. Ei mr Big kuitenkaan ;)





Aamupuuro. Ja ankeat hapankorput :D





Olen jo tottunut näihin megapipoihin, ja minusta ne ovat tosi snygg!











6.1.2019

Kuinka puhut itsestäsi?

Seksuaaliterapeutti ja Puhu Muru bloggaaja Marja Kihlström heitti Instagramissa viime vuoden puolella kivan haasteen. Hän kirjoittaa näin: "Miten sinä näet itsesi? Miten puhut itsestäsi? Mitä sanot peilikuvallesi? Miten kuvailet itseäsi? Me luomme joka hetki omilla sanoilla totuutta itsestämme ja sillä totuudella on merkitystä."

 #sanojenmahdollisuus -haaste pistää todellakin ajattelemaan, itseasiassa olen jo kauan ollut tietoinen siitä, kuinka puhun ja mitä ajattelen itsestäni. Pinterest kansioni WORDS on täynnä pikku muistutuksia kivojen lausahduksien muodossa siitä, miten omat ajatukset vaikuttavat, oikeastaan ihan kaikkeen. Ikä tietysti tuo armollisuutta niin itseä kuin muitakin kohtaan, mutta en ole muistaakseni oikein ikinä ajatellut pahaa sanaa itsestäni, en ulkonäöstäni enkä muistakaan ominaisuuksistani. Toki nuorena kyttäsi painoansa, vaikka se oli noin 15kg tästä nykyisestä vähemmän. Silloin muka painoi liikaa ja nyt taas en voisi tyytyväisempi olla. Ja tottahan toki sitä osaa peiliin katsoa henkisten asioiden suhteen, jos jotain on möhlinyt, niin pyytää anteeksi töppäilyjään ja jatkaa eteenpäin. Tarkoitan, että en toki minään yli-ihmisenä itseäni pidä. En en en.

 No kuinka sitten puhun itselleni. Pidän siitä miltä näytän, pidän ulkonäöstäni. Olen vahva, fyysisesti ja henkisesti, olen herkkä ja sydämellinen, olen rohkeakin. Olen tällainen ja olen tyytyväinen. Ja se on kuulkaas joidenkin mielestä väärin sanoa se, mutta sanon silti, ja ajattelen aidosti niin. Suomessa se taitaa edelleen olla muka väärin, tuolla tavalla nyt puhua kauniisti itsestään, enemmän saa hyväksyviä nyökytyksiä osakseen, jos vähän haukkuu itseään. Sorry, mutta minä en lähde siihen, enkä arvostele muitakaan, se on sivistymätöntä, eikä johda loppujen lopuksi muuhun kuin omaan huonoon oloon. Kaikki, mitä lähetät itsestäsi, päätyy lopulta sinuun. Niin hyvässä, kuin pahassakin.

 Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat niin, että voi ihan ääneen sanoa olevansa tyytyväinen itseensä, häpeilemättä ja tuijottamatta alaspäin, kun sen sanoo. Että ketään ei pidetä ylimielisenä eikä pöyhkeänä, jos sattuu tykkäämään siitä, mikä on ja miltä näyttää. Mutta sitä odotellessa voit aina ajatuksen tasolla puhua kauniisti itsellesi. Enkä puhu nyt vain ulkonäöstä, ihminen on kaikkea muuta. Tykkää siitä, millainen olet, olet riittävä ja tarpeeksi hyvä.

 Mieli on uskomaton, sillä on käsittämätön voima. Jos uskot, että pystyt ja pärjäät jonkin asian suhteen, niin varmasti pystyt. Itseään on mahdollista sparrata vaikka mihin, ja jos uskot ja luotat, niin olet jo puolivälissä. Niin se vain menee, ihan hirvittävän yksinkertaista lopulta, eikö vain.
 Kuvitelkaapa jotain ihmistä, joka jatkuvasti haukkuu itseään, esimerkiksi jotain fyysistä ominaisuuttaan. Et ole välttämättä koskaan edes kiinnittänyt tuohon asiaan mitään huomiota, mutta tuon henkilön jatkuvasti jauhaessaan siitä, alat huomaamattasi vilkuilla tuota ominaisuutta. Välttämättä et ole samaa mieltä, mutta huomiosi on ainakin saatu siihen. Ja sitten taas haluan tuoda kyllä esille sellaisenkin seikan, että huumorilla heitetyt silloin tällöin läpät itsestä ja ominaisuuksistaan ovat hyvästä, mikään ei ole niin tylsää, kuin vakavasti itseensä suhtautuva jäykkis.







"Never say anything about yourself you do not want to come true."


"All that we are is the result of we have thought. The mind is everything.
What we think, we become."


"Whatever you think of yourself, you are."












4.1.2019

Pötköttelyn jalo taito

Uutena vuotena moni lupailee olla parempi siinä ja tässä. Lupaa olla läsnä ja lupaa syödä vähemmän sokeria, sekä sata muuta lupausta. Viime aikoina olen törmännyt myös siihen, että monet lupaavat enemmän vain olla, viikonloppuisin tai vapaapäivinään, olla vain. Olla tekemättä mitään ja tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Minua huvittaa ajatus, koska minusta se on maailman helpointa, OLLA! Ja se, että tuntisin pötköttelystä huonoa omaatuntoa tuntuu ihan älyttömältä. Tunnen huonoa omaatuntoa, jos en ole nähnyt läheisiäni pitkään aikaan, jos olen vahingossa loukannut jotain ihmistä (luoja paratkoon, toivon että en loukkaisi), tai jos joudun perumaan jonkun tapaamisen, mutta että tuntisin huonoa omaatuntoa lepäämisestä ja olemisesta, voi kuulkaa en! Voin ihan kevyesti maata sohvalla ja tuijottaa televisiota, lukea kirjoja ja aikakausilehtiä monta tuntia, kyllä, monta tuntia. Ja se on ihanaa, se on täydellistä. Ja se on suotavaa.
 Minulta on kysytty neuvoja lepoon ja nukkumiseen, varmasti työni haastavien olosuhteiden ja aikojen takia. En osaa sanoa muuta kuin, että nuku, kun nukuttaa ja lepää, ole ja lepää, pötkötä ja nauti siitä. Mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty. No, minulle se on helposti myös tehty, mutta monelle ei.  Sen on pakko olla jotenkin sisäsyntyistä, en tiedä kuinka sellaista ihmistä opettaa olemaan ja nauttimaan olemisen ihanuudesta, joka stressaa siitä, että ei saa silloin tehtyä mitään. Kyllä minäkin siivoan, pesen pyykkiä, huushollaan, urheilen, näen ystäviäni, mutta enimmäkseen vapaalla vain olen. Ai että, olen ja NAUTIN. Tuntematta pätkän vertaa mitään huonoa siitä, tai että olisin laiska tai jotain, pah, olen ansainnut kaiken leponi. Niin olette tekin.







Päässä ei liiku mitään, kun olen.





Televisio, mikä ihana rentouttaja.





Pyjamapäivät ovat parhautta! 





Toisaalta, tämä kaikki pötköttely on hyvin vuodenaika sidonnaista. Viime keväänä ja kesänä
en juurikaan sohvalla viihtynyt, saatika kesällä avannut lainkaan televisiota. 










1.1.2019

Onnellinen

Vuosi 2019 ei olisi voinut paremmin alkaa. Sain juhlistaa sitä hyvässä ja iloisessa seurassa. Saunoimme, kävin meressä pulahtamassa, söimme, nauroimme, pelasimme lautapelejä, juttelimme, kilistimme ja poltimme tähtisadetikkuja muiden porukoiden ampuessa raketteja ympärillämme. Voi elämä, kuinka onnellinen olenkaan. Ei mulla muuta. Hih.
 Ai niin, sitä piti sanoa, että miten lautapelit saavat aikaan sellaisen tunnemylläkän ja salaliittoteorioiden spekuloimisen, ja että tiimalasiakin jo epäillään niin, että ajanottoon otetaan kännykän kello. En kestä, kuinka hauskaa meillä oli, kun pelattiin.





Tähän hymyyn oli hyvä sinetöidä vuosi 2018 ja aloittaa unelmien vuosi 2019.





Matkalla mereen.



Toivotan teille rakkaat lukijat onnen vuotta 2019!


Toivottavasti seuraatte minun vuottani täällä, mitä kaikkea se tuokaan.









30.12.2018

Tervetuloa 2019 ja kaikki ihana!

Instagramin #bestnine näytti minulle vuoden 2018 eniten tykkäyksiä saaneet kuvat, ja kivoja muistojahan nuo herätti. Kuten viime vuonna (2017 lopulla) minulla oli gut feeling, että tästä vuodesta tulee aivan erityisen ihana, ja että kaikki vain loksahtelee paikoilleen ja että suuria muutoksia on tulossa, niin olihan niitä! Ja vielä se ennustus, että kesä tulee olemaan ihan mielettömän upea, niin säiden, kuin kaiken muunkin suhteen, niin olihan se!
 Minulla oli tänä vuonna ansaittu kesäloma pitkästä aikaa, ja mikä loma, ei sanat riitä kertomaan, kuinka mahtava kesäloma olikaan. Kreisi ihania öitä, suolainen, auringon paahtama iho, hiuksissa hiekkaa ja sydän täynnä iloa ja naurua. Ystävien kanssa kuplivaa, hersyvän hauskoja iltoja, merta, auringon laskuja, yöttömiä öitä, vesijetteilyä, veneilyä, ostereita ja shampanjaa, Hankoa ja festivaalia, JESTAS mikä kesä!
 Muutin keväällä aivan mielettömän ihanaan asuntoon, se kaikki, miten tuokin onnistui ja mitä onnenpotkuja siihen tarvittiin. Vaikka Lönkan koti oli kiva, siihen liittyi niin paljon tuskaa, ja se oli lähinnä kämppä. Tämä on nyt koti. Koti, joka tulvii ainoastaan hyviä muistoja, hyvää Feng Suita.
Vuosi 2018 oli kaiken kaikkiaan törkeän upea vuosi, vähintään yhtä ihana on edessä, tiedän sen, minulla on taas se gut feeling, ja luotan siihen. Mitä muutakaan voisin.









Vuosi 2016 särki ja hajoitti minut totaalisesti. Olin rikki.
Vuosi 2017 keräilin palasia yhteen ja parantelin itseäni.
Vuosi 2018 nautin taas elämästä ja kaikesta, mitä se antaa.
Vuosi 2019, welcome Mr Big, sinua on odotettu <3














19.12.2018

Instagram viikko

Nyt on muutamat viikot jäänyt välistä, koska läppäri ja koska kuvat :( . Keräilin tähän Instagram viikko -postaukseen kivoja ja mukavia juttuja muutaman viikon varrelta. Matalapainettakin on lähipäivinä ollut, siitä ei kuitenkaan sen enempää, koska siihen liittyy paljon läheisemmin täysin blogin ulkopuolisia ihmisiä. Elämä vain on näyttänyt, että se on rajallinen eikä yhtäkään päivää saisi ottaa itsestäänselvyytenä, vaan kiitollisena terveydestä ja kaikesta hyvästä, mitä omistaa ja mitä ympärillä on. Tunnelmallista joulun aikaa, hali ja pus.





Paras joulukirja ikinä.





Tallinnassa.





Kutsuin ystäväni luokseni herkuttelemaan.





Sankarihaudoilla.





Tallinnassa.





Tykkään näistä klassikoista; maapähkinät ja rusinat.





Kukkakaupan kauneutta Töölössä.





Talvikenkien osto.





Joulutunnelmaa kotona.





Nämä kuuluvat jokaiseen jouluun, aivan ihanat elokuvat, joka vuosi liikuttaa.





Tallinnan joulutori.





Selhvie.





Joulutunnelmaa makuuhuoneessa.