31.3.2018

Raitapaitis on kevään merkki

Se on kevät nyt! Voi luoja kuinka ihana tunne; kevät. Valo, lintujen laulu, lumien sulaminen, auringon lämpö poskilla, hymyt ihmisten kasvoilla ja se tunne rinnassa. Tunne on odottava, jopa lupaava. Lupaus kaikesta kauniista, kun luonto pikkuhiljaa puhkeaa kukkaan, lupaus, että edessä on kaikkien aikojen kevät ja kesä. Jokainen kevät se fiilis on yhtä ihana ja kutkuttava. Ja joka kevät kaivan paitikset kaapin perukoilta, harmaat neuleet väistyvät pikkuhiljaa, ja valkoiset sekä raitapaitikset astuvat kuvioihin.

















paitis Filippa K
2x farkut Tiger of Sweden
2x loafferit Tod's




29.3.2018

BACK takki

Piipahdin taas eräänä päivänä Kaunis Veera second hand shopissa. Selasin rekkejä ja höpöttelin omistajan kanssa (joka on muuten aivan ihana tyyppi). No, hän tuntee hyvin tyylini ja kiikutti minulle harmaata villakangastakkia, sellaista ihanaa kylpytakkimallia, jota rakastan. Sanoi, että tässä on sitten täydellinen takki ja suorastaan löytö! Puin takin ylleni, ja se oli siinä. Ylellinen, korkealaatuinen ja täydellinen leikkaus. Niskassa roikkui lappu BACK, tavalla, kuin se olisi siihen jotenkin jäänyt vahingossa. Kysyin, mikä tämä BACK on. Back on Ann-Sofie Back, ruotsalainen muotisuunnittelija, joka asuu Lontoossa. "Ann-Sofie Back on ehkä suurin mahdollinen stara ruotsalaisella muotitaivaalla", näin eräs muotitoimittaja sanoo. Minulle riitti se, että takki tuntui heti omalta ja hyvältä päällä, plussana tuli tämä tieto, että se onkin oikean staran suunnittelema. Kaikista yksityiskohdista ja materiaalista huokuu laatu, ja mikä vielä parasta, edellinen omistaja oli pitänyt takkia vain pari kertaa. Kyllähän minä maksoin tuosta takista enemmän, kuin pari kymppiä, mutta murto-osan siitä, mitä se on alkujaan maksanut. Ihan huippu löytö, kiitos taas Kaunis Veera.



























27.3.2018

Instagram viikko

Kiitos ihan valtavan paljon viime postauksen kommenteista. On niin mahtavaa, että olette eläneet kanssani niin ilot, kuin surutkin. Kuinka olikaan ihana lukea kommentteja, aidosti onnellisia minun onnestani, kiitos.

 Viime viikko meni nukkuessa Tahkon univelkoja pois. Ai niin, Tahkolla tuli monikin nainen kertomaan, että lukee blogiani. Voi että, olin ihan että WHAAAT, niin otettu ja happy! Kiitos teille, kun tulitte juttelemaan. Viime viikkoon siis, paiskin oikeastaan hommia koko viikon, ja lopun aikaa nukuin ja söin.




Aamukahvit sohvalla juoden.





Pariisiin <3





Hotelliunilla.





Whamisalta mun lempparivoiteeni.





Kahvi oli kotoa finito, joten piti käydä lähikahvilasta hakemassa kaffe.





Jogurtti, pähkinät ja vaahterasiirappi. Ei voi parempaa olla.





Ta-Daa!! Tää on vaan niin hyvää jäätelöä. Kolmen kaverin pistaasi&pistaasi.








25.3.2018

Kaunis, rietas, onnellinen

Kaksi vuotta sitten elämäni oli riekaleina. Elin niin suurta tuskaa, ikävää ja surua, että luulin, ettei siitä voi koskaan selvitä. Elin avioeroa. Samaan aikaan paiskin Relovessa hommia melkein kellon ympäri, sen ajan mitä en tehnyt töitä, itkin kotona. Nukkunut en juuri lainkaan. Maailmani oli romahtanut täysin, enkä ollut edes varma selviänkö siitä tuskasta, luulin, että suruun voi kuolla. Ihmettelen edelleen, että kuinka niin vähillä unilla pysyin kuitenkin kasassa. Miten ihmeessä hengitin, kävelin, tein töitä.. Ilman tukiverkostoa en varmasti olisi pystynyt. Ystäväni soittivat, laittoivat viestiä ja kävivät halaamassa, sydänystäväni soitti joka päivä, joka Jumalan päivä ainakin puolen vuoden ajan, ja kysyi kuinka voin, kuunteli ja kuunteli. Toki soittelemme muutenkin tiuhaan, mutta tuo oli erityisen huolehtivaa ja myötäelämistä huolenpitoa. Ihmiset, jotka olivat ihan puolituttuja, kirjoittivat Facen messengeriin, olivat huolissaan. Ja tämä blogi, mitä kommentteja ja tukea sainkaan!
 Nyt kaksi vuotta myöhemmin elän elämäni ihaninta ja onnellisinta aikaa tähän mennessä (jos lapsuutta ei oteta huomioon). Oikeastaan tämä koko vuosi on mennyt ihan hitokseen hienosti. Uuden vuoden aikoihin minulla olikin erityinen gut feeling, että tämä vuosi ja tästä eteenpäin on taas kaikki hyvin. Ihan älyttömän hyvin. Moni asia on mennyt tänä vuonna maaliin, sellaiset, jotka ovat vain roikkuneet ja odottaneet päätöstä. Paljon ihania asioita on tapahtunut, paljon mahtavia juttuja on edessä. Hymyilen ja olen ihan äärettömän onnellinen ja kiitollinen kaikesta, ihan koko ajan. Enkä edes suostu ajattelemaan, että tämä kaikki olisi jotenkin väliaikaista, nyt vain nautin ja fiilistelen, elän täysillä ja remuan (HAH). Elämä kyllä osaa yllättää, sen tiedän.
 Sydänystäväni soitti minulle Tahkolla viime viikonloppuna tämän Kaija Koon biisin, ja sanoi, että tämä on niin sun biisi Reetta. "Muista, anna mennä ja nauti". Kyllä vain, koko maailma on auki ja elämä edessä. Ihan mielettömän siistiä! Kaiken sen kuran ja tuskan jälkeen, kahden vuoden kipuilun, hitto että elämä on upeaa!






" Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa.
Ja silti jostain tuhkan seasta noussut ylös taas.
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan.
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa.

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan.
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan.

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii
lupaa keneltäkään.
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää.
Joten anna mennä, joten anna mennä.
Kaunis, rietas, onnellinen…"

Kaija Koo







23.3.2018

Pussihousut

Nämä muutama vuosi sitten ostetut Marimekon pussihousut ovat olleet luottohousuni. Menevät tilanteeseen kuin tilanteeseen, korkkarit ja silkkipaita, niin ravintola-asu on valmis. Mokkasiinit ja kashmirneule, niin rento kaupunkiasu kevääksi on siinä. Tai nilkkurit ja neule, kuten tässä. Ainoa vaatimus paidalta on, että se on lyhyt, tai vaihtoehtoisesti paidan helmat on laitettava housujen sisään. Näin pussihousut tulevat oikeuksiinsa. Rakastan korkeita vyötäröitä housuissa ja farkuissa, niissä on jotenkin turvallinen olo.













20.3.2018

Instagram viikko

Tämä minun elämäni on kyllä sellaista menoa ja meininkiä, että ei vauhtia puutu. Miten tässä rallissa pysyisi perässä mies, saati lapsi!! No juu, tottakai tämä elämänvaihe sanelee vauhdin, ja sitä priorisoi asioita eri tavalla.
 Mutta asiaan, lähdin siis viikonlopuksi Tahkolle ystäväni kanssa. Menin hänen luokseen jo torstaina, koska perjantaina lähdimme ajamaan aikaisin aamulla, jotta pääsisimme rinteisiin ajoissa. Torstaina juoksin töistä täysillä kotiin, puolessa tunnissa kävin suihkussa ja tein pakkaamiset ja rehasin matkalaukun, monokassin, suksipussin ja vielä urheilukassin junaan, oli näky!
 Ajomatkalla Tahkolle minun piti päivittää blogiani, mutta läppäri jäi kotiin, ullatuus. Jyväskylän jälkeen minulle iski kylmä hiki otsalle, sanoin että minulla on tunne, että laskettelutakkini jäi kotiin. Pysähdyimme seuraavalle huoltoasemalle, matkalaukku auki, no eihän sitä siellä ollut. Muistan pakkaamisvaiheessa ajatelleeni pakata seuraavaksi takin, mutta sitten huomasin samaan aikaan, että en löydä urheilukerrastoani mistään. Ajatus pysähtyi siis tuohon kerraston ihmettelyyn. Nyt olin matkassa ilman kerrastoa ja TAKKIA!! Muutaman kirosanan jälkeen matka jatkui ja minä soittelin Tahkon Ski Mac liikkeeseen, kyselin takkivalikoimaa. Paikalle päästyämme kurvasimme pihaan ja ostoksille! Takkia ja kerrastoa hakemaan, ystävänikin tarkisti varmuuden vuoksi omat pakkaamisensa.
 Tällaista tämä on, hirveä kiire ja minuuttiaikataulu hela tiden. Niin se oli Tahkollakin, oli niin kiire ja hauskaa, että kuvaaminen unohtui kokonaan!
 Pizzaa on viikkoon kuulunut pariinkin otteeseen :)





Ystävän kanssa Loisteessa höpöttelemässä. 





Ihmettelin niskavillojeni tummuutta, blondina olen syntynyt, joten 
blondina pysytään.





Kuopion yöpyvä ja iltapala.





Siellä se minun vanha työpaikkani oli, meidän koneen vieressä <3 TUI





Tässä ollaan junassa kohti Tamperetta. Oletteko huomanneet junan hattuhyllyn
olevan noin "10 senttiä" korkea. Sinne mahtuu käsilaukku juuri ja juuri. Ainakin
Intercityssä, Pendolinossa on korkeammat hattuhyllyt. Että tätä oli ihan turha
yrittää saada sinne, suksipussi sujahti ainoastaan, muut kamat sain pitää vierelläni.





Ja sitten automatka kohti Tahkoa! Kerrankin oli aikaa höpöttää ystävän kanssa 
reilu neljä tuntia putkeen.





Kohteessa. Spa suites, shampanja ja maisema.





Seuraava aamu olikin pilvinen, mutta ei se laskettelua haitannut.





After skin jälkeen pizzaa, tiivis tunnelma, naapurin pizzakin pääsi kuvaan.







Huippu viikko, ihana elämä!










14.3.2018

Instagram viikko

Toissapäiväinen maanantai ja eilinen tiistai kuluivat hujauksessa, minun piti tehdä Instagram viikko -postaus jo maanantaina, mutta molemmat vapaapäivät olivat melkein minuuttiaikataulutettuja, vaikkakin kaikella kivalla kyllästettyjä. Oli hierontaa, ystäviä, kampaajaa ja kasvohoitoa.
 Mutta mennään kuitenkin vielä viime viikkoon, se oli edellisten kaltainen; töitä ja vapaata, vapaata ja töitä. Sitä ihmisen parasta aikaa.





Supersmoothien jäljet lasin reunoilla.





Haluan pitää työminän ja vapaalla minän erillään toisistaan, joten tuoksun
eriltä vapaalla ja töissä. Yhdistän tuoksujen kautta niin paljon asioita, että
tämä on minun tapauksessani ollut hyvä systeemi. Työtuoksuni on tällä hetkellä
Hermen Hiris. Vapaalla tuoksun mausteiselta ja makealta, töissä aina raikkaalta.





Olin kuvitellut meneväni päivystyksen jälkeen ystävieni kanssa lounaalle, toisin
kävi, töihin!!





Hotellin respassa ojennettiin ruusu ja konvehti naistenpäivän kunniaksi. Kaunis ele.





Sitten ollaankin jo kotona viinilasin äärellä.





Ja aamukahvin.





Siemennäkkäri, Philadelphiajuusto, kermajuusto, avokado ja mustapippuri. Avot!





Pariisin breku.












10.3.2018

Päivystyspäivän iloja

Kun työlistassani on päivystyspäivä, niin käytännössä se tarkoittaa sitä, että silloin kotoillaan. Ei kuitenkaan kotoilua rennolla otteella, vaan tietoisena koko ajan siitä, että puhelu töihin saattaa tulla hetkenä minä hyvänsä. Meikkaan aina valmiiksi (paitsi aamuyöllä), univormu on valmiina tuolin selkänojalla ja laukku on pakattuna. Lentokentällä on oltava parhaimmillaan (pahimmillaan) tunnissa, joten kaupungilla hilluminen ei tule kuuloonkaan. Toki soiton tullessa voi olla niinkin, että lennon lähtöön on parikin tuntia. Mutta you never know, joten lähtökuopissa on hyvä olla.
 Muutama päivä sitten päivystin klo 05-13. Heräilin aamuun rauhassa, join aamulattea ja tein normaaleja aamujuttuja rauhassa. Sitten meikkasin varmuuden vuoksi, jos lähtö tulisi. Puhelin oli hiljaa, joten aloin koluta vaatekaappejani. Lopulta kuvailin jo erilaisia asukokonaisuuksia. Sitten puhelin kilahti, ja TÖIHIN. Samassa hyppäsin univormuun ja tilasin taksin. Tässä kuitenkin leppoisia asukuvia, kun olin vielä autuaan tietämätön tulevasta äkkilähdöstä.




neule Hope
liivi Marita Huurinainen Wild
farkut Acne
laukku Samuji
kengät ATP Atelier







neule Hunkydory
laukku Furla






Ihanaa viikonloppua!








6.3.2018

Instagram viikko

Viime viikolla tuli pötköteltyä, lenneltyä ja tapasinpa taas ystäviäni. Rakastan niin asua tässä ytimessä, tuosta vain voi hypätä ulos ja käydä kahvilla, lounaalla tai syömässä . Nopea puhelu jollekin lähistöllä asuvalle, ja kappas, pian jo istutaankin nenäkkäin ja höpötellään. Toinen asia, josta vain jaksan iloita on työni, rakastan sitä. Vaikka välillä silmäpussit ovat kokoluokkaa XL, ja olo krapulainen väsymyksestä, niin silti, lentoemännän työ on minulle sitä työtä, jota haluan tehdä aina. Plussana vielä ihan mielettömän kivat työkaverit, hauskaa meillä on aina. Työni mahdollistaa vapaapäiviä viikolla, joista nautin erityisen paljon. Arkivapaissa on ihan tietynlainen tunnelmansa.




Täydellinen aamu alkaa kahvin tuoksulla.





Pitkät aamut arkena ovat parasta, toki myös viikonloppuna. 





Ja pupu again… Paras salaattiravintola ikinä!





Hissiselfie, kotitaloni hissi on huikean ihana, ikivanha hissivanhus. Toki
koneisto on uusittu, ja hissi toimii moitteettomasti.





Ystävän kanssa lounaalla <3





Töiden jälkeen maistuu rullat.





Pörröpää aamukahvittelee.





Lähdössä brekutreffeille ystävän kanssa.





Tadaa, mikä breku, mikä ihana keskustelutuokio. Hale ystäväin, olet kultaa.





Ja kotibreku. Parasta on kreikkalainen rasvainen jogurtti, kourallinen pähkinöitä, sekä
loraus vaahterasiirappia. Vaihtelen hunajan ja luomu vaahterasiirapin välillä, mieltymyksen mukaan.