30.1.2019

Instagram viikko

Viime viikolla vietin kolmen vapaapäivän putken, ja sairastin nämä päivät. Pieni flunssa, ei sen kummempaa, mutta säästyinpä taas ottamatta sairauslomaa. Taidan olla oikea unelma työntekijä, pikku köhät tulee aina hoidettua vapailla. Viimeisestä sairauslomasta kolme vuotta, eli pitämättömiä päiviä on kertynyt varastoon paljon, heh.
 Kävin kolmantena toipilaspäivänä ystäväni kanssa lounaalla, silloin oli pakko jo päästä ihmisten ilmoille. Paikkojakin särki se yhtenäinen makaaminen. Kävimme Kalliossa Tannerissa. Kallio on niin täynnä ihania ruokapaikkoja, ja tälle Tannerillekin annan 5 tähteä. Aivan huippu! Muita suosikkejani Kalliossa on Way Bakery and Wine, sekä Harju8.








Toipilaana ruoka onneksi maistui. Lohileivät avot! Lohien alla kunnon köntit smetanaa.






Jäätelö maistuu aina. Parasta kaikista on Kolmen kaverin lakritsi. Täydellistä!






Lakritsin maussa ei olla säästelty, se on tässä parasta. Minulle tulee mieleen hopeatoffeen flavour.






Tannerin lounas ystävän kanssa.





Kuopion hotellin peiliselfie.






Löysin maailman ihanimman suihkugeelin, tämä tuoksuu aurinkorasvalle. Sille
klassiselle Nivean aurinkorasvalle. Ihania kesämuistoja on mukava fiilistellä
näin talvella lämpimässä suihkussa.













27.1.2019

Farkkurakkautta

Kuinka helppoa onkaan, kun on löytänyt itselleen sopivan farkkumallin, käydä vain nappaamassa farkkupinosta koko ja sitten kassalle, sovittamatta ja hikoilematta. Minulle se on Tiger of Swedenin Slight -malli. Malli on kapea, vyötärö on tarpeeksi korkea, muttei liian. Pylly näyttää hyvältä ja farkku pysyy ryhdikkäänä, löystymättä tai valumatta. I like!
 Muistatteko aikoinaan sitä farkkumuotia, kun istuessa näkyi persposket (jos käytti stringejä). Huh, kaameeta, saatika pyöräillessä, suorastaan rikollisen rumaa.











Onko teillä luottofarkkuja?










24.1.2019

Kerran vielä


Haluan kerran vielä palata avioerooni, koska se aihe on ollut luetuin ja siitä olen saanut eniten henkilökohtaista postia. Se on aihe, joka liikuttaa ja puhuttaa monia, ja haluan edes jotenkin tuoda lohtua ihmiselle, joka käy jotakin eron vaihettaan läpi.

 Siitä on nyt siis kolme vuotta, kolme vuotta, kun maailmani romahti. Vuosi 2016 meni sumussa, epätoivossa, pelossa, ikävässä ja paskassa rämpiessä. Olin ihan varma, etten ikinä selviäisi, olin varma, että suruun voi kuolla. Nukuin öisin vain pari tuntia, sydän hakkasi, kurkkua kuristi, vatsa oli väärinpäin enkä ollut aina edes varma elinkö painajaisunta vai todellisuutta. Jotenkin siitä vain selvisi hengissä, kiitos ystävien tuen, ja kotoa saadun vahvan itsetunnon, vahvan ja järkkymättömän kallion. Odotin vain ihan hulluna loppuvuodesta, että vuosi vaihtuisi, ja että ympyrä sulkeutuisi, ja että kaikki ihana alkaisi vuonna 2017. Olin varma, että uusi, tuleva vuosi olisi "La dolce vita".  Kuinka väärässä olinkaan, toki vuoden loppuminen ja uusi vuosi on ollut hyvinkin merkityksellinen minulle näinä eron jälkeisinä vuosina, jättihän mieheni minut uuden vuoden aattona, cool! Mutta yhdessä yössä ei positiiviseen suuntaan kummia tapahdu, toisinpäin kyllä, sen olen nähnyt.

 No mutta, vuosi 2017, suuret odotukset ja uuden, iloisen elämän fiilistelyt. Tottakai minä olin paremmassa kunnossa, enkä surrut läheskään niin paljon, mutta kyllä se oli silti ankea vuosi. Paljon kaikkea ihanaa ja hauskaa, mutta enimmäkseen vielä matalapainetta ja ikävää. Välillä tuntui, että jes, elämä on ihan huippua, ja että nyt minä olen selättänyt kaiken tuskan, mutta seuraavana päivänä olikin taas möykky sydämessä. Ulkopuolisten on ollut varmasti hyvin vaikea huomata tätä suruani, sillä olen kuitenkin luonteeltani hyvin positiivinen ja nauravainen, eloisa tyyppi. Mutta kotona minä sitten olenkin  romahtanut ja itkenyt. Vuoden 2017 loppupuolella alkoi askel kuitenkin olla ihanan kepeä, tuntui että lennän. Ja tiesin, että kun 2018 vaihtuu, niin silloin ihan oikeasti alkaa uusi ajanjakso, silloin ilo ja riemu valtaisi kaiken, suru ja ikävä olisi selätetty, ja niinhän siinä sitten kävikin. Tiesin sen. Tiesin sen niin varmana, että olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa, suurilla panoksilla. Ja voi veljet, mikä vuosi 2018 olikaan, ja mikä kesä! Ihan hillittömän ihana, upea ja kreisi kesä, ihana vuosi, ihana elämä! Kaikki sujui, kuin tanssi, koko vuonna.
 Ja tiedän senkin, kuten uuden vuoden jälkeisessä postauksessa kerroin, että vuonna 2019 elämä jatkaa samaa kepeää kulkuaan, ja että mr Big saapuu. Minä vain tiedän sen.

 Kerran vielä halusin katsoa taakseni, ja sanoa jopa senkin, että avioero on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Näin se on, uskokaa tai älkää, mutta näin se on. Tänään olen viisaampi kuin koskaan. Tänään olen täynnä elämäniloa, empatiaa, halua ja tahtoa, sydän täynnä toivoa. Sydän täynnä rakkautta annettavaksi, ihan kaikille. Kuulkaas, että minä rakastan tätä elämää. Ja toki, sanomattakin se on selvää, että surua ja murhetta on minullakin, eri aiheista vain tällä hetkellä, ei niiltä kukaan välty tässä elämässä. Kiitollisena kuitenkin kaikesta hyvästä, mitä minulla on nyt, ja mistä ammentaa. Kiitollisena ja onnellisena ottamassa vastaan, mitä elämä tarjoaa. Suolaista, makeaa, karvasta ja kitkerääkin, ennen kaikkea mehukasta, elämänmakuista elämää.

















23.1.2019

Instagram viikko

Viime viikolla oli kiva blogitapahtuma, mukavia työpäiviä ja ystäviä, sekä paljon hyvää ruokaa. Sain olla mukana upeassa kosmetiikan lanseeraustilaisuudessa, italialaisen luonnonkosmetiikan lanseeraustilaisuudessa. Kerron tuotteista enemmän erillisessä postauksessa, mutta että olipa ihana tilaisuus järjestetty. Taivaallista italialaista ruokaa, hyvää musiikkia, maailman ihanin Ella Kanninen kertomassa luonnolliseen tyyliinsä kosmetiikasta ja Italiasta, sekä paljon kivoja blogikamuja, ja tietysti aivan ihanat vartalonhoitotuotteet. Minähän olen suuri Italia rakastaja, en tiedä ihanampaa maata matkustella, kuin Italia, palaan sinne aina, joka lomalla.







Eteisen lamppu loi kotona ihanan varjon. Kiitos auringon.






Tony's Delissä blogitilaisuudessa, kyseessä siis NAE luonnonkosmetiikan esittely.






Hotellissa töihin lähdössä.






Ystävän kanssa sushi överit, lounasbuffa Fukussa, täykkyä!






Sitten Havenin viinibaarissa skumpat toisen ystävän kanssa.






Ja ostereita Cock ravintolassa. Rakastan ostereita <3









20.1.2019

Blinit

Mikä muu onkaan tammikuun merkki, kuin blinit! Muutamia kertoja olen tehnyt tällä kyseisellä ohjeella blinejä, ja tykkään kovasti. Ohje on iki-ihanasta keittokirjasta Hyvää joulua, joka on Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin käsialaa. Eilen näitä paistaessa tuli kyllä sellainen fiilis, että lättypannu täytyy ostaa. Blinipannulla teen tästä lähtien ainoastaan amerikkalaisia pannukakkuja. Aika pirun kauan kuulkaa väännettiin kahdelle ihmiselle blinejä.












Perunablinit



300g jauhoisia perunoita
2 kananmunaa
1 dl kermaa
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
ripaus jauhettua muskottia
voita paistamiseen



Kuori perunat ja keitä kypsiksi suolattomassa vedessä. Erottele kananmunien
keltuaiset valkuaisista. Soseuta perunat ja sekoita soseeseen kerma ja vehnäjauhot
sekä keltuaiset. Mausta seos suolalla ja muskotilla. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi
ja kääntele massan joukkoon. Jos taikina jää liian paksuksi, lisää tilkka kermaa.
Paista taikinasta blinejä lettupannulla. Pidä blinit kuumina 50-asteisessa uunissa.





Tein pikkuisen reilumman annoksen, ja kaksi ihmistä söi hyvin sillä. Eli tästä määrästä
tulee aika niukasti, ainakin minä olen blinien suursyömäri.







12.1.2019

Uusi meikkivoide

Olen vannoutunut Estee Lauderin Double wear -meikkivoiteen käyttäjä, mutta nyt löysin uuden suosikin. Molemmat yhtä hyviä, tämä uusi tuttavuus vain edullisempi, hyvä hyvä! Aloin myös monien meikkitaiteilijoiden suosituksesta käyttää meikkivoiteen alla Weledan skin food voidetta, sillä saa ihanan efektin kosteutta heruvasta ihosta. Kiitos monien öljyjen, joita voiteessa on, iho ON kostea ja kuulas. Jatkan edelleen Whamisan tuotteilla, mutta tätä skin food voidetta laitan viimeiseksi ja sitten meikkivoide päälle. Voide kannattaa hieroa hyvin sormenpäissä ennen voiteen levittämistä.







Lähtötilanne aikas punakka iho (johtunee myös siitä, että hieroin voidetta ihooni innokkaasti), ja lopputulos on tasainen ja hehkeä. Juuri tämän vuoksi meikkivoide on meikkipussini tärkein tuote. Vaikka mitään muuta meikkiä en laittaisi, laitan kyllä, niin meikkivoide vaan tekee ihmeitä.







9.1.2019

Instagram viikko

Eipä ole kuvien perusteella ollut kummoinen viikko, viime viikko siis. Ainakin päivystin ja söin. Löylyssä kävin myös, sekä kalakeitolla että löylyissä, myös meressä pulahtamassa. Hyvä viikko. Jotenkin tuntuu nyt vain siltä, että haluaa tehdä kovasti töitä, ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet, sitten onkin jo kevät ja lupaus kaikesta ihanasta edessä; ikimuistoisesta kesästä. Lomaani saan odottaa syyskuulle asti, sitten lähden johonkin pitkälle, joko pitkälle tai hyvin pitkälle. Mutta ei mennä nyt vielä siihen.





Rakastan pastaa. Tämä oli minun päivystyspastani.





Löyly. Tämä kalakeitto on niin hyvää. Eikä porkkanaa, hyvä, koska minusta
kalakeittoon ei kuulu porkkana. Vasemmalla miehen kädet herättivät huomion, kyllä, hän
on mies ja hän on ystäväni. Ei mr Big kuitenkaan ;)





Aamupuuro. Ja ankeat hapankorput :D





Olen jo tottunut näihin megapipoihin, ja minusta ne ovat tosi snygg!











6.1.2019

Kuinka puhut itsestäsi?

Seksuaaliterapeutti ja Puhu Muru bloggaaja Marja Kihlström heitti Instagramissa viime vuoden puolella kivan haasteen. Hän kirjoittaa näin: "Miten sinä näet itsesi? Miten puhut itsestäsi? Mitä sanot peilikuvallesi? Miten kuvailet itseäsi? Me luomme joka hetki omilla sanoilla totuutta itsestämme ja sillä totuudella on merkitystä."

 #sanojenmahdollisuus -haaste pistää todellakin ajattelemaan, itseasiassa olen jo kauan ollut tietoinen siitä, kuinka puhun ja mitä ajattelen itsestäni. Pinterest kansioni WORDS on täynnä pikku muistutuksia kivojen lausahduksien muodossa siitä, miten omat ajatukset vaikuttavat, oikeastaan ihan kaikkeen. Ikä tietysti tuo armollisuutta niin itseä kuin muitakin kohtaan, mutta en ole muistaakseni oikein ikinä ajatellut pahaa sanaa itsestäni, en ulkonäöstäni enkä muistakaan ominaisuuksistani. Toki nuorena kyttäsi painoansa, vaikka se oli noin 15kg tästä nykyisestä vähemmän. Silloin muka painoi liikaa ja nyt taas en voisi tyytyväisempi olla. Ja tottahan toki sitä osaa peiliin katsoa henkisten asioiden suhteen, jos jotain on möhlinyt, niin pyytää anteeksi töppäilyjään ja jatkaa eteenpäin. Tarkoitan, että en toki minään yli-ihmisenä itseäni pidä. En en en.

 No kuinka sitten puhun itselleni. Pidän siitä miltä näytän, pidän ulkonäöstäni. Olen vahva, fyysisesti ja henkisesti, olen herkkä ja sydämellinen, olen rohkeakin. Olen tällainen ja olen tyytyväinen. Ja se on kuulkaas joidenkin mielestä väärin sanoa se, mutta sanon silti, ja ajattelen aidosti niin. Suomessa se taitaa edelleen olla muka väärin, tuolla tavalla nyt puhua kauniisti itsestään, enemmän saa hyväksyviä nyökytyksiä osakseen, jos vähän haukkuu itseään. Sorry, mutta minä en lähde siihen, enkä arvostele muitakaan, se on sivistymätöntä, eikä johda loppujen lopuksi muuhun kuin omaan huonoon oloon. Kaikki, mitä lähetät itsestäsi, päätyy lopulta sinuun. Niin hyvässä, kuin pahassakin.

 Toivottavasti tulevaisuudessa asiat ovat niin, että voi ihan ääneen sanoa olevansa tyytyväinen itseensä, häpeilemättä ja tuijottamatta alaspäin, kun sen sanoo. Että ketään ei pidetä ylimielisenä eikä pöyhkeänä, jos sattuu tykkäämään siitä, mikä on ja miltä näyttää. Mutta sitä odotellessa voit aina ajatuksen tasolla puhua kauniisti itsellesi. Enkä puhu nyt vain ulkonäöstä, ihminen on kaikkea muuta. Tykkää siitä, millainen olet, olet riittävä ja tarpeeksi hyvä.

 Mieli on uskomaton, sillä on käsittämätön voima. Jos uskot, että pystyt ja pärjäät jonkin asian suhteen, niin varmasti pystyt. Itseään on mahdollista sparrata vaikka mihin, ja jos uskot ja luotat, niin olet jo puolivälissä. Niin se vain menee, ihan hirvittävän yksinkertaista lopulta, eikö vain.
 Kuvitelkaapa jotain ihmistä, joka jatkuvasti haukkuu itseään, esimerkiksi jotain fyysistä ominaisuuttaan. Et ole välttämättä koskaan edes kiinnittänyt tuohon asiaan mitään huomiota, mutta tuon henkilön jatkuvasti jauhaessaan siitä, alat huomaamattasi vilkuilla tuota ominaisuutta. Välttämättä et ole samaa mieltä, mutta huomiosi on ainakin saatu siihen. Ja sitten taas haluan tuoda kyllä esille sellaisenkin seikan, että huumorilla heitetyt silloin tällöin läpät itsestä ja ominaisuuksistaan ovat hyvästä, mikään ei ole niin tylsää, kuin vakavasti itseensä suhtautuva jäykkis.







"Never say anything about yourself you do not want to come true."


"All that we are is the result of we have thought. The mind is everything.
What we think, we become."


"Whatever you think of yourself, you are."












4.1.2019

Pötköttelyn jalo taito

Uutena vuotena moni lupailee olla parempi siinä ja tässä. Lupaa olla läsnä ja lupaa syödä vähemmän sokeria, sekä sata muuta lupausta. Viime aikoina olen törmännyt myös siihen, että monet lupaavat enemmän vain olla, viikonloppuisin tai vapaapäivinään, olla vain. Olla tekemättä mitään ja tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Minua huvittaa ajatus, koska minusta se on maailman helpointa, OLLA! Ja se, että tuntisin pötköttelystä huonoa omaatuntoa tuntuu ihan älyttömältä. Tunnen huonoa omaatuntoa, jos en ole nähnyt läheisiäni pitkään aikaan, jos olen vahingossa loukannut jotain ihmistä (luoja paratkoon, toivon että en loukkaisi), tai jos joudun perumaan jonkun tapaamisen, mutta että tuntisin huonoa omaatuntoa lepäämisestä ja olemisesta, voi kuulkaa en! Voin ihan kevyesti maata sohvalla ja tuijottaa televisiota, lukea kirjoja ja aikakausilehtiä monta tuntia, kyllä, monta tuntia. Ja se on ihanaa, se on täydellistä. Ja se on suotavaa.
 Minulta on kysytty neuvoja lepoon ja nukkumiseen, varmasti työni haastavien olosuhteiden ja aikojen takia. En osaa sanoa muuta kuin, että nuku, kun nukuttaa ja lepää, ole ja lepää, pötkötä ja nauti siitä. Mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty. No, minulle se on helposti myös tehty, mutta monelle ei.  Sen on pakko olla jotenkin sisäsyntyistä, en tiedä kuinka sellaista ihmistä opettaa olemaan ja nauttimaan olemisen ihanuudesta, joka stressaa siitä, että ei saa silloin tehtyä mitään. Kyllä minäkin siivoan, pesen pyykkiä, huushollaan, urheilen, näen ystäviäni, mutta enimmäkseen vapaalla vain olen. Ai että, olen ja NAUTIN. Tuntematta pätkän vertaa mitään huonoa siitä, tai että olisin laiska tai jotain, pah, olen ansainnut kaiken leponi. Niin olette tekin.







Päässä ei liiku mitään, kun olen.





Televisio, mikä ihana rentouttaja.





Pyjamapäivät ovat parhautta! 





Toisaalta, tämä kaikki pötköttely on hyvin vuodenaika sidonnaista. Viime keväänä ja kesänä
en juurikaan sohvalla viihtynyt, saatika kesällä avannut lainkaan televisiota. 










1.1.2019

Onnellinen

Vuosi 2019 ei olisi voinut paremmin alkaa. Sain juhlistaa sitä hyvässä ja iloisessa seurassa. Saunoimme, kävin meressä pulahtamassa, söimme, nauroimme, pelasimme lautapelejä, juttelimme, kilistimme ja poltimme tähtisadetikkuja muiden porukoiden ampuessa raketteja ympärillämme. Voi elämä, kuinka onnellinen olenkaan. Ei mulla muuta. Hih.
 Ai niin, sitä piti sanoa, että miten lautapelit saavat aikaan sellaisen tunnemylläkän ja salaliittoteorioiden spekuloimisen, ja että tiimalasiakin jo epäillään niin, että ajanottoon otetaan kännykän kello. En kestä, kuinka hauskaa meillä oli, kun pelattiin.





Tähän hymyyn oli hyvä sinetöidä vuosi 2018 ja aloittaa unelmien vuosi 2019.





Matkalla mereen.



Toivotan teille rakkaat lukijat onnen vuotta 2019!


Toivottavasti seuraatte minun vuottani täällä, mitä kaikkea se tuokaan.