4.1.2019

Pötköttelyn jalo taito

Uutena vuotena moni lupailee olla parempi siinä ja tässä. Lupaa olla läsnä ja lupaa syödä vähemmän sokeria, sekä sata muuta lupausta. Viime aikoina olen törmännyt myös siihen, että monet lupaavat enemmän vain olla, viikonloppuisin tai vapaapäivinään, olla vain. Olla tekemättä mitään ja tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Minua huvittaa ajatus, koska minusta se on maailman helpointa, OLLA! Ja se, että tuntisin pötköttelystä huonoa omaatuntoa tuntuu ihan älyttömältä. Tunnen huonoa omaatuntoa, jos en ole nähnyt läheisiäni pitkään aikaan, jos olen vahingossa loukannut jotain ihmistä (luoja paratkoon, toivon että en loukkaisi), tai jos joudun perumaan jonkun tapaamisen, mutta että tuntisin huonoa omaatuntoa lepäämisestä ja olemisesta, voi kuulkaa en! Voin ihan kevyesti maata sohvalla ja tuijottaa televisiota, lukea kirjoja ja aikakausilehtiä monta tuntia, kyllä, monta tuntia. Ja se on ihanaa, se on täydellistä. Ja se on suotavaa.
 Minulta on kysytty neuvoja lepoon ja nukkumiseen, varmasti työni haastavien olosuhteiden ja aikojen takia. En osaa sanoa muuta kuin, että nuku, kun nukuttaa ja lepää, ole ja lepää, pötkötä ja nauti siitä. Mutta sehän on helpommin sanottu kuin tehty. No, minulle se on helposti myös tehty, mutta monelle ei.  Sen on pakko olla jotenkin sisäsyntyistä, en tiedä kuinka sellaista ihmistä opettaa olemaan ja nauttimaan olemisen ihanuudesta, joka stressaa siitä, että ei saa silloin tehtyä mitään. Kyllä minäkin siivoan, pesen pyykkiä, huushollaan, urheilen, näen ystäviäni, mutta enimmäkseen vapaalla vain olen. Ai että, olen ja NAUTIN. Tuntematta pätkän vertaa mitään huonoa siitä, tai että olisin laiska tai jotain, pah, olen ansainnut kaiken leponi. Niin olette tekin.







Päässä ei liiku mitään, kun olen.





Televisio, mikä ihana rentouttaja.





Pyjamapäivät ovat parhautta! 





Toisaalta, tämä kaikki pötköttely on hyvin vuodenaika sidonnaista. Viime keväänä ja kesänä
en juurikaan sohvalla viihtynyt, saatika kesällä avannut lainkaan televisiota. 










12 kommenttia:

  1. Lepo on tärkeää, varsinkin talvella viikonloput voivat ennä melkolailla pötkötellessä ja lukiessa enkä tunen siitä huonoa omaatuntoa.

    VastaaPoista
  2. Kyllä pyjamapäivät ovat ihania! Olemisen sietämätön keveys... Nautitaan muru <3

    VastaaPoista
  3. Just näin 👌🏻 Pitää osata ottaa rennosti ja pötkötellä ja me osataan tehdä se myös yhdessä. Viimeksi pötköteltiin noin 20h sun kanssa putkeen kun otetaan pois ruuanlaitto yms😘 Saara

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep
      Kukaan ei ikinä usko, kuinka hyviä me ollaan tässä. 20 tuntia, hih!!!

      Poista
  4. Minäkin taidan olla sellainen kaamospötköttäjä. Täälläkin menee ihan iisisti koko päivä pyjamassa leffoja katsellen ja hyvää ruokaa syöden :)
    Ihanaa viikonloppua Reetta <3

    VastaaPoista
  5. Oon samanlainen. Kutsun sitä haahuiluksi. Ihanaa se on.

    VastaaPoista
  6. No just kuule näin!Vapaapäivänä saatan haahuilla KOKOPÄIVÄN yökkärissä.Juoda kahvia,katsoa leffoja,lukea ym.Nautin siitä,ettei tarvitse mennä minnekkään,tehdä mitään,eikä meikata!Enkä todellakaan pode huonoa omatuntoa!
    Nyt ollaan siirrytty lepäilemään haikon kartanoon,joten terkut täältä:D-sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, sinäkin ymmärrät tämän jalon taidon. Nautitaan <3

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.