22.8.2019

Body

Olen saanut niin valtavasti kyselyitä ja vinkkejä urheiluun, ruokavalioon ja kropan kunnossa pitoon, ja siihen, että kuinka 40+ kroppa on pysynyt tässä kunnossa, mitä se minulla on. Mietin kauan, että teenkö tästä edes postausta, koska en halua kuulostaa ylimieliseltä ja takki auki huutelemassa täällä, että en kuulkaas millään. Koska fakta on se, että en juuri lainkaan urheile. Toki käyn lähinnä käyskentelemässä (hidasta kävelyä) Töölönlahden ympäri, mutta se on siinä. Työni on aika fyysistä, että olisiko osasyy siinä, että pysyn tässä kuosissa. Mene ja tiedä, mutta suurin selitys lienee geenit. Kropan malli on minulla itsessään jo atleettinen, leveät hartiat, pitkät hoikat jalat ja kapea vyötärö. Sekä aineenvaihdunta,  sillä syön pastaa, kermaa, voita ja croissantteja, jäätelöä ja karkkeja, en toki päivittäin, mutten laske yhtäkään kaloria, enkä suostu koskaan ikinä elämässäni tiukkapipoilemaan herkkujen suhteen, en. Oli sitten maanantai tai perjantai, niin saan syödä, annan luvan itselleni ihan kaikkeen, enkä ikinä pode huonoa omaatuntoa herkuttelusta. Minulle se on nautintoa, ei mitään mistä suostuisin käyttämään sanaa pahe. Toki syön paljon myös kasviksia ja marjoja, mutten eläissäni ole laskenut kalorin kaloria.

 Olen tästä kaikesta suunnattoman kiitollinen, ja tiedostan, että huomenna kaikki voi olla toisin. Ja tiedän myös senkin, että jotain lihaskunnon ylläpitoa kuuluisi harjoittaa tulevaisuutta ja ikääntyvää kroppaa ajatellen. Kyllä minä joskus jotain urheilin, kahvakuulaa ja bikram joogaa, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti. Enkä minä ole missään nimessä mikään urheilun vihaaja, se vaan ei maistu minulle. Aamuisinkin mielummin hipsuttelen tässä pyjamassa, kun lähden lenkille. Mutta kuten sanoin, huomenna kaikki voi olla toisin. Voin saada jonkun pistoksen, että nyt alkaa urheiluelämä (todennäköisesti kuitenkaan en). Tai sitten kroppa tekee tenät, eikä kaikki ole kuten ennen. Tai sitten, ihan mitä vaan. Mutta nyt on näin, ja äärettömän hyvilläni siitä.

 Ja haluan vielä sanoa sen, että tämä kirjoitus oli vastaus niihin lukuisiin kysymyksiin, mitä olen saanut, että kuinka urheilen ja syön ollakseni tässä kunnossa. Kysyin ystäviltäni, että mitä teen, mitä kirjoitan, etten kuulosta ylimieliseltä. He vastasivat, että totuuden, ja että minusta ei saa ylimielistä tekemälläkään. Kiitos <3.


















7 kommenttia:

  1. Olet onnekas kroppasi kanssa. Minun tarvitsee vain ajatella hampurilaista niin lihon 5kg. Poljen pyörällä monta kilometriä päivässä ja ramppaan portaissa varmaan 20-30 kertaa päivässä, silti olen tällainen pullero :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä! :) Jos en liikkuisi ollenkaan, painaisin varmaan 300 kg. Ja omat lapset syövät täsmälleen samaa ruokaa (ja herkkuja) ja koko ajan huomautellaan heidän hoikkuudestaan. Ja "vitsiniekat" tietysti, että äitikö se kaikki ruoat syö. Eli ymmärrän myös tuon luontaisen hoikkuuden ja olen tavallaan onnellinen, jos se säilyy lapsilla vielä aikuisiässäkin. Itse kun ainakin kärsin jatkuvasta painon kanssa taistelusta, vaikkei tietoisesti yrittäisikään laihduttaa.

      Poista
    2. Olen kyllä valtavan kiitollinen ja onnekas tämän kroppani suhteen. Ja tiedän, että se ei ole itsestäänselvyys. Monet joutuvat kamppailemaan ihan vastakkaisten asioiden kanssa.

      Poista
  2. Jotenkin arvasin.😆 Tasan ei käy onnenlahjat, eikä siitä voi mitenkään olla kateellinen, onnellinen vaan toisen puolesta.
    Itsellä jatkuu ikuinen tasapainoilu että miten paljon niitä irtokarkkeja voikaan syödä paisumatta...🤣

    T.Rva46

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, se juuri, kun minä vielä niin kovasti rakastan herkkuja. Täytyy kyllä olla onnellinen näistä geeneistä, ja olenkin.

      Poista
  3. Mä olen ollut just kuin sinä... nauti ihmeessä!!!! Mua nykyisin niin harmittaa, kun tuntuu kuin en olisi ymmärtänyt nauttia aikanani hyvästä kropasta ja siitä, että sai syödä mitä vain, milloin vain ja kuinka paljon vain. Minä kyllä tykkään liikkumisesta ja urheilusta ja käynkin erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla ja kuntosalilla viisi kertaa viikossa. Mutta silti on käynyt niin, että noin 20 vuotta = lähes 20 kiloa lisää neljänkymmenen ikävuoden jälkeen. Eikä se ole lihasta... Kalorien seurannalla sain lihomisen pysähtymään, mutta tänä kesänä olen syönyt just mitä on tehnyt mieli - ja sain kolme kiloa kolmessa kuukaudessa. Kesävaatteet ovat olleet harmillisen väljiä! Mutta mahtuakseni mukavasti talvihousuihin minun on kyllä pakko laihduttaa nuo pois. Voi synkkyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä tuleekin nautittua, enkä pidä tätä itsestäänselvyytenä, en. Enkä oletakaan jatkuvan aina näin. En minä liikuntaa vihaa, mutten rakastakaan. Ja kyllä sitä pitäisi kait alkaa vähän harrastamaankin :)

      Poista

Kiva kun kommentoit! Se ilahduttaa minua.